Lyra
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Kun kuulin naaraan mainitsevan Ametistin, luimistin hieman korviani. Pelkästään kollin nimen kuuleminen sai minut tuntemaan inhoa. Nyökäytin kuitenkin päätäni Hurman kertomukselle siitä miten hän oli löytänyt tiensä Kujakissayhteisöön. Jätin kuitenkin mainitsematta minun kytkökset Eloklaaniin. Mietin kuitenkin välillä tahtomattani isää ja muuta sukuani. Pystyin melkein pistämään pääni pantiksi, että en tulisi näkemään heitä enää ikinä.
“Kuulostaa siltä, että sinä olet ehtinyt nähdä maailmaa”, totesin Hurmalle ja kasvoillani käväisi ihan pieni hymy. Välillä mietin olisiko kuinka hienoa lähteä seikkailemaan, mutta aina tulin samaan lopputulokseen. Olin tyytyväinen Yhteisössä ja halusin omistaa elämäni sen palvelemiselle.
Lopulta uskaltauduin myös maistamaan naaraan syömää hiirtä ja jaoimmekin sen hiljaisuuden valliessa. Minusta ei ollut muutenkaan kovin kohteliasta puhua ruoka suussa. Työnsin hiiren viimeiset palaset Hurman tassuihin ja kohensin sitten asentoani. En ollutkaan tajunnut kuinka nälkäinen olin ollut. Hiiri oli tehnyt todella hyvää. Räpäytin silmiäni naaraan kysyessä olinko innoissani siitä, että minusta tulisi seuraava johtaja? Ai että olinko? No todellakin! Innollani oli kuitenkin varjopuoli. Johtajaksi siirtyminen tarkoittaisi sitä, että Päivänsädettä ei enää olisi tai toinen ei ainakaan olisi kykenevä johtamaan.
“Pakko myöntää, että kyllä johtajuus kutkuttelee. Mutta en kuitenkaan ole kiirehtimässä siihen asemaan. Päivänsäde on erinomainen johtaja ja toivon hänen valtakauden kestävän pitkään. Tulet kyllä huomaamaan kuinka hyvä johtaja hän on”, kerroin Hurmalle ajatuksistani. Vaikka minulla olikin omat epäilykset Päivänsäteen ja Ametistin veljeilystä, en halunnut puhua emostani pahaa ilman todisteita. Enkä varsinkaan aiheuttaa mitään kapinaa muiden kissojen keskuudessa. Veljeni tuntui jo tarpeeksi anarkistiselta.
“Oletko sinä jo ehtinyt tutustua Yhteisön muihin kissoihin? Mitä olet pitänyt heistä?” kysyin uteliaasti ja aloin sukimaan vaaleaa, pitkää turkkiani rauhallisin vedoin. Yhteisössä oli paljon erilaisia kissoja ja uskoin, että laajan kirjon vuoksi oli kohtalaisen helppo löytää edes jonkinlaista seuraa. Siitäkin huolimatta, että minä itse tunsin oloni usein yksinäiseksi. Olin elätellyt toivoa, että minusta ja Cosmoksesta voisi tulla läheiset sisarukset, mutta me olimme niin erilaisia.. Ei siitä mitään tulisi.
//Hurma? 🙂
KP-boosti käytössä
