Lyra
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Voisin vaikka vannoa, että edellinen yö oli ollut koko lyhyen elämäni huonoin. Minusta tuntui siltä, että en ollut nukkunut silmäystäkään. Olin ollut koko yön hälytystilassa, sillä Ametistin läsnäolo nosti karvani pystyyn. Olin ihan varma, että tuohon kolliin ei ollut luottamista. Jokin vaistoissani sanoi niin. En ymmärtänyt miksi Päivänsäde oli määrännyt juuri hänet minun vahdikseni. Yrittikö hän todella tapattaa minut? Nielaisin. En ollut koskaan ennen ajatellutkaan mitään tälläistä, mutta.. Ensin Ametisti kävi kimppuuni ja sitten Päivänsäde määräsi hänet minun vahdikseni. Jokin siinä ei vain käynyt järkeen. Vilkaisin Ametistia epäluuloisesti ja tunsin kuinka yleinen epäluulo, petetyksi tulemisen tunne valtasi minut. Päivänsäde oli tai ainakin oli ollut kissa kehen olin voinut luottaa aina. Mutta entä nyt, oliko Päivänsäde todella pettänyt minut..? Yksi heikkouksistani oli se, että luotin muihin kissoihin aika helposti. Päätin, että se muuttuisi. Jos haluaisin pitää henkeni, minun olisi oltava varovaisempi muiden kissojen kanssa. En saisi päästää ketään liian lähelle tai muuten… Muuten minulle voisi käydä todella köpelösti. Huomasin, että kävin päässäni hyvin ristiriitaisia keloja läpi. En halunnut muuttua liian epäluuloiseksi ja kivikasvoiseksi.
Ametistin naukaisu herätti minut takaisin todellisuuteen. Loin kolliin hyvin tympääntyneen ja kysyvän katseen, mitä tuo nyt halusi?
“Mitä sinä sanoit?” kysyin kilpikonnakuvioiselta kissalta väsyneenä.
“Niin että minä menen nyt”, Ametisti murahti ja huiskautin kollille häntääni. Minun puolestani kolli oli valmis suksimaan vaikka kuuseen, en välittänyt. Hänen takiaan olin nyt Hyödytön ja en tiennyt voisinko luottaa emooni enää ikinä. *Minun on pakko hioa taistelutaitojani*, mietin itsekseni. Mietin myös pitäisikö minun puhua epäilyksistäni Cosmokselle. En kuitenkaan ollut hyvissä väleissä veljeni kanssa. Mietin voisiko Cosmos käyttää sitä tietoa hyödykseen. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minulla ei ollut ketään kenelle kertoa tästä. Niiskaisin hiljaa, se sai minut surulliseksi. Olinko minä, Johtajan tytär näin yksinäinen? Miksi olin päästänyt tämän tilanteen näin pahaksi enkä ollut tarttunut siihen yhtään aiemmin?
KP-boosti käytössä
