Lyra
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Katseeni terävöityi välittömästi, kun Hurma mainitsi Ametistin nimen. Suin turkkiani ja mietin mitä sanoisin naaraalle. Katsoin muutaman kerran ympärilleni ja hivuttauduin sitten lähemmäksi päästäkseni kuiskausetäisyydelle.
“Pysy kaukana Ametistista”, kuiskasin Hurmalle ja peruutin. Annoin naaraan prosessoida asiaa, mutta en osannut sanoa mitä hän ajatteli.
“Miksi?” Hurma kuiskasi lopulta ja mietin jälleen mitä minä voisin kertoa. Halusin pysyä mahdollisimman kaukana Ametistista, mutta jollain tapaa koin jopa velvollisuudekseni kertoa naaraalle millainen kissa Ametisti oli.
“Kuule, minä en tiedä mitä hän on sinulle sanonut, mutta hän yritti tappaa minut. Ja olen varma siitä, että hän aikoo tehdä sen, jos minä en vain ole varuillani. Mutta minä olen, seuraavalla kerralla hän ei pääse niin helpolla. Joten sinuna minä en leikkisi hengellä”, sanoin matalalla ja hiljaisella äänellä, mutta lisäsin nopeasti:
“Mutta mitä ikinä päätätkään tehdä, pidä itsesi turvassa.”
Inhosin itse, kun muut kissat yrittivät sanella minulle mitä voisin tai saisin tehdä. Loppupeleissä jokainen kissa teki omat valintansa ja muut voisivat vain antaa vinkkejä miten toimia. Tämä oli oma vinkkini Hurmalle.
Lopulta keskustelu Ametistista tyrehtyi ja suimme turkkejamme hiljaisuuden valliessa. Kunhan haavani parantuisivat lopullisesti, olisin oikeasti valmis, jos Päivänsäde antaisi Ametistin oikeasti jäädä Yhteisöön. Vaikka kunnioitinkin Päivänsäteen tapoja toimia, minä en voinut ymmärtää miksi kissoja ei voitu karkottaa yhteisöstä. Hurma katkaisi hiljaisuuden ehdottamalla kävelyretkeä. Se sopi minulle paremmin kuin hyvin ja tuntui oikeastaan todella hyvältä, että joku halusi viettää kanssani aikaa. Ja vaikka olinkin varuillaan Hurman seurassa, tähän mennessä en ollut huomannut mitään mistä pitäisi huolestua. Minä en kuitenkaan ollut partiointikunnossa, joten emme voisi tehdä mitään hyödyllistä. Lomailu oli ihan rentouttavaa, mutta tuntui pahalta kun ei voinut olla hyödyksi. Lähdimme raikkaaseen ulkoilmaan ja siristelin silmiäni, kun auringonsäteet osuivat silmiini. Siitä olikin liian pitkä aika, kun olin käynyt ulkona.
“Voisin esitellä sinulle meidän reviiriämme. Oletko jo käynyt metsässä vai haluatko tutustua kaksijalkalaan?” naukaisin ja väläytin pienen hymyn.
//Hurma? 🙂
KP-boosti käytössä
