Lyra
//Kirjoittaja: Lyra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Lyran keskustelu Päivänsäteen kanssa ei ollut sujunut toivotulla tavalla ja vaikka naaras ei ollutkaan jäänyt kuuntelemaan emonsa vastauksia, hän osasi jo arvata mitä Päivänsäde hänestä ajatteli. Todennäköisesti Päivänsäde oli raivoissaan. Lyra ei kuitenkaan ehtinyt avata hänen ja Päivänsäteen keskustelun – jos sitä yksipuolista vuodatusta sellaiseksi edes saattoi kutsua – yksityiskohtia, kun eräs harvinaisen epätoivottu kolli tuli hakemaan Hurmaa partioon. Lyra ei miettinyt viiksen värähdystäkään pidempään, vaan ilmoitti itsensä mukaan. Naaras ei ollut vieläkään fyysisesti täysin kunnossa, mutta hänen haavat eivät enää huutaneet jatkuvasti. Ehkä he olivat vihdoin oppineet olemaan ilman huomiota.
“Jos Lyra lähtee mukaan, niin minäkin lähden!”
Hyökyaalto.
Valkoturkkinen naaras kohotti kulmaansa yllättyneenä. Oliko Hyökyaallolla hänelle jotain erityistä asiaa vai miksi hän halusi lähteä heidän mukaansa? Lyra ei kuitenkaan pistänyt pahitteeksi. Kolli oli Leopardin poika ja Leopardi oli Lyrasta ehdottomasti yhteisön lämpimin kissa. Voisiko naaraan jälkikasvu olla niin hirveää?
“Millä oikeudella sinä tulet mukaan?” Ametisti murisi ja sai Lyran viikset värähtämään, kuin kolli olisi kertonut hauskankin vitsin.
“Voi Ametisti, muru”, naaras aloitti ja väläytti kollille ovelan hymyn mikä sai Lyran silmät tuikkimaan viekkaudesta.
“Tässä partiossa sattuu olemaan mukana kissa kuka ei ole hyväksi Yhteisön turvallisuudelle. Muistuuko mieleen kukahan se sattuu olemaan?”
Lyra kiepsahti ketterästi Hurman ja Ametistin väliin. Naaraan katse viipyili Ametistin silmissä kauan.. “Minä en pelkää sinua enää. Et enää hallitse tätä tilannetta.”, Lyra kuiskutti Ametistin korvaan. Lyran suupieleen kaartui ohut ja vino kaarre. Hymy ei koskettanut hänen silmiään mitkä pysyivät tyyninä ja tutkivina. Lyra hidasti hieman tahtiaan, jotta Ametistikin pysyisi heidän askeliensa tahdissa. Naaras oli vaihtanut taktiikkaansa. Hänellä ei ollut mitään tarvetta vuodattaa kollin verta. Se oli turhaa. Ennen pitkää kollin typeryys ja halu vuodattaa verta saisi Ametistin kuolemaan. Moni kissa kuoli ennenaikaisesti omaan typeryyteensä. Se oli Lyrasta säälittävää. Kuinka tyhmiä he olivat? No, mikäpä siinä jos oli niin narsisti, että halusi päästä jatkuvasti ihailemaan omaa vertansa.
“Lyra!”
Hyökyaallon ääni oli ihastuttavan pirteä. Tuollaisella äänensävyllä saisi puhuttua kenet tahansa pyörryksiin. No, ainakin melkein kenet tahansa. Hyökyaalto tunkeutui Lyran ja Ametistin väliin, jättäen kollin rivin viimeisimmäksi. Lyra ei sanonut mitään, mutta hän oli helpottunut, että hänen ei tarvitsisi kulkea Ametistin vieressä.
“Kerroinko sinulle, että minä saalistin eilen hirviön? Kyllä, ihka elävän hirviön! Luonnollisesti se ei mahtanutkaan minulle mitään”, Hyökyaalto kehuskeli ja tapitti Lyraa suloisilla silmillään. Hyökyaallon suloisuus synnytti hänen suupieliin ja silmiin pienen, hieman huvittuneen hymyn.
“Vai niin, missäköhän tämä hirviö sitten mahtaa olla?”
Lyra ei voinut uskoa korviaan. Ajatteliko Hyökyaalto, että hän uskoisi tuon? Ehkä pennut ja Leopardi, mutta että hän?
“Minun vatsassani!”
Pieni, hallitsematon nauru purskahti naaraan suusta. Hyökyaalto oli nimensä mukainen. Ainakin kolli synnytti pieniä naurun hyökyaaltoja mitä vastaan ei voinut uida. Naaras käänsi katseensa pois ja hymähti itsekseen. Nauru ei ollut pitkään aikaan löytänyt tietään Lyran sieluun. Ehkä juuri sen vuoksi Hyökyaallon kommentti oli saanut hänet niin huvittuneeksi. Ihanaa, nauraminen oli ihanaa! Hän halusi nauraa lisää, hän halusi Hyökyaallon suloisten ja ah – ihanan mahdottomien – tarinoiden täyttävän hänen korvansa.
“Totta se on!”
Lyra vilkaisi vieressään kulkevaa kollia ja antoi pienen pilkkeen leikkiä silmäkulmassaan.
“Ehkä sinun pitää sitten opettaa minut saalistamaan hirviöitä.”
Lopulta tuo pieni päivänpaiste luikki matkoihinsa – todennäköisesti kertomaan toinen toistaan suuremmoisempia tarinoita emolleen. Leopardi oli Hyökyaallon kaltaisen kissan unelmakohde.
“Mutta Ametisti, kerrohan. Mitäpä sinä nyt olet viihtynyt Yhteisössä? Meidän keskustelumme keskeytyi viimeksi aika ikävällä tavalla, mutta onneksi meillä on aikaa jutella.. No, oikeastaan tasan tarkkaan vain ikuisuuden verran. Eikö kuulostakin ihastuttavan pitkältä?” Lyra kysyi ja vilkaisi Hurmaa. Naaras oli edelleen yhtenä kappaleena. Täydellistä! Tähän asti partiointi oli suorastaan ylittänyt Lyran odotukset.
//Ametisti, Hurma?
KP-boosti käytössä
