Mäihä
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
Keijukaisen liike oli todella yllättävä. En ollut uskonut naaraan käyvän päälle, mutta näköjään hän oli päättänyt tämän olevan paras ratkaisu.
Loikkasin sivuun karvat pörhistyen ja huomasin, kuinka naaras oli ollut vain muutaman sentin päässä kynsinensä minun turkistani. Sen perusteella uskoin hänen olevan melko nopea, mutta taistelulahjoista en vielä osannut sanoa. Hänen täytyi olla joko typerys, joka lähtee haastamaan toista kissaa mitättömillä taidoilla tai sitten hyvä taistelija. Veikkasin viimeistä, mutta toisaalta, olihan naaraalla ollut pokkaa puhutella itseään kevyesti kaksijalkalan hallitsijana, joten en ollut ihan varma hänen ajatuksenjuoksustaan.
Naaras oli tehnyt nopean käännöksen vähän matkan päässä ja nyt loikkasi taas minua kohti. Väläytin tälle virneen ja syöksyin vastahyökkäykseen. Olisi mielenkiintoista nähdä mihin hänestä olisi vai olisiko mihinkään.
Keijukainen tuntui ennakoineen sen, että tällä kertaa hyökkäisin takaisin, jonka takia hän osasi valmistautua iskuuni. Iskeytyessäni hänen harmaaseen hahmoonsa hän pysyi suhteellisen hyvin pystyssä ja alkoi oitis kynsimään minua tassuillaan.
Adrenaliini virtasi suonissani ja häiritsi keskittymistäni. Minun oli vaikea kuulla hakkaavan sydämeni takaa mitään.
Katsoin hämäyksenä Keijukaisen kylkeen ja kun hän ehti rekisteröidä katseeni, iskinkin hänen lapaansa. Se sai hänet kellahtamaan maahan ja ennen kuin hän ehti nousta, kävin taas hänen kimppuunsa.
Keijukaisen takajalat potkivat vatsaani epämiellyttävällä tavalla ja lopulta hän sai heitettyä minut kyljelleni iho inhottavasti raahautuen pitkin mustaa maata vähän matkan päähän hänestä.
Huomasin sivusilmälläni Leopardin eksyneen katseen hänen tapittaessa johtajaansa ja minua niskakarvat pörhistyen. En tiennyt kävisikö hän Keijukaisen avuksi jos tilanne näyttäisi pahalta ja toisaalta en välttämättä halunnut edes päästä sinne asti. Vaikka omasinkin vähintäänkin keskinkertaiset taistelijanlahjat niin en totta vieköön pärjäisi kahdelle kissalle samanaikaisesti.
Kun olin nousemassa ylös Keijukaisen harmaa hahmo tömähti minua vasten. Satuin huomaamaan kuinka pehmeältä hänen turkkinsa tuntui, vaikka samanaikaisesti hän repi karvojani julmasti kynsillään. Minulla oli selkeästi prioriteetit kunnossa.
Läiskäisin hänen kasvojaan melko voimakkaasti tassullani ja se sai hänen päänsä hetkeksi pyörälle. Sen jälkeen en enää viitsinyt edes yrittänyt tosissani ja rimpuilin veltosti, kuin minulta olisi loppunut puhti. Olisi aika vaihtaa suunnitelmaa.
Hänen kääntyessään takaisin terävänä puoleeni ja valmistautuessaan iskemään minua – kuka tietää, ehkä jopa tappavasti – päästin ilmoille luovutuksesta kielivän naurahduksen:
“Eiköhän tämä ollut tässä”, se sai Keijukaisen kulmat kurtistumaan epäluuloisesti, “olisitko kiltti ja nousisit päältäni. Onhan tässä ihan mukava makoilla, mutta en harmillisesti taida kyetä tässä asennossa tulemaan sinne minne ikinä haluatkaan minut johdattaa.”
Oli ehkä outoa, mutta minun teki mieli nauraa. Olisin minä päiväni huonomminkin voinut viettää. Sain sentään kunnian taistella itse kaksijalkalan kuningattaren kanssa.
Silloin Keijukaisen kasvoille nousi voitonriemuinen ilme. Antoi kissan olla onnellinen. Keijukainen nousi ylös, mutta hänen lihaksensa olivat kuitenkin edelleen jännittyneet enkä syyttänyt häntä. Hän käsitteli minua erinomaisesti siitä huolimatta, että oli tuntenut minut muutaman minuutin ajan. Minuun ei tosiaankaan voinut luottaa.
Nousin itsekin ylös ja irvistin hieman, kun tunsin kyljessäni vihlovan poltteen. Tien päällyste oli kai antanut minulle palovamman. Eivätkä Keijukaisen kynsien aikaansaamat jäljetkään mitään kivuttomia olleet. Kehoani pisteli ympäriinsä, mutta oli karvat pöllynneet Keijukaisellakin.
Kujalla lojui ympäriinsä irronneita karvatuppoja, mutta ne eivät kiinnostaneet minua pitkään vaan kohdensin katseeni Keijukaisen silmiin ja heilautin rennosti häntääni.
”Entäs se sinun kissajoukkosi?” Leopardi sanoi vähän matkan päästä puuttuen keskusteluun.
Kohautin lapojani ja vastasin katsettani hänen suuntaansa kääntämättä, pienen hymähdyksen kasvoilleni nostaen:
”Taisin valehdella.”
//Keijukainen?
511 sanaa
