Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Malvaruusu istui Kujakissayhteisön pesän alakerrassa ja katseli tylsistyneenä ympärillään hääräileviä kissoja. Kuut Kujakissayhteisössä olivat vierineet, mutta Malvaruusun elämä tuntui junnaavan paikoillaan. Hän oli yrittänyt tutustua Yhteisön jäseniin, mutta suurin osa heistä vaikutti pinnallisilta ja inhottavilta, jolloin naaras oli menettänyt mielenkiintonsa. Tapojensa mukaan kilpikonnalaikukas naaras oli kuitenkin viihtynyt muiden kissojen ympäröimänä ja varsin kovaäänisesti vetänyt toisinaan huomiota itseensä.
Mutta siitä huolimatta naaraasta tuntui, ettei Yhteisön jäsenet arvostaneet häntä riittävästi. Kukaan ei tuntunut välittävän siitä, että Malvaruusu oli Päivänsäteen sisko ja ansaitsi ainakin omasta mielestään paljon parempaa kohtelua muilta. Naaras oli oikeastaan hieman kateellinen vanhemmalle sisarelleen siitä, että juuri tämä oli monen mutkan kautta päätynyt Eloklaanista Kujakissayhteisöön ja sitä kautta sen johtajaksi. Malvaruusun mielestä Päivänsäde oli viime kuina osoittanut huomattavaa kykenemättömyyttä johtajana toimimiseen. Tummanharmaa naaras oli lähinnä viettänyt aikaa yksin yläkerrassa ottamatta sen suurempaa kontaktia yhteisön jäseniin. Vaikka Malvaruusu oli yrittänyt, oli sisko työntänyt myös hänet pois. Miten itsekäs toisen täytyikään olla, ettei ymmärtänyt Malvaruusun upeutta ja halunnut olla hänen kanssaan hyvissä väleissä?
Malvaruusun katse terävöityi, kun hän näki tutun hahmon saapuvan pesään. Päivänsäde tuttuun tapaansa kipitti suorinta tietä yläkertaan. Se sai Malvaruusun närkästymään taas kerran. Naaras nousi aikailematta ylös ja suuntasi pölyisen tilan poikki portaikon luokse. Häntä pystyssä entinen eloklaanilainen tassutti sisarensa perässä yläkertaan. Portaikon yläpäässä hän katsahti leuka pystyssä, ylpeä ilme kasvoillaan Päivänsädettä, joka oli juuri asettumassa lepäämään vuoteelleen. Tummanharmaa naaraskissa siristi kysyvästi silmiään.
”Kai sinä tiedät, ettei sinulla edelleenkään ole mitään asiaa tulla tänne luvatta?” Päivänsäde esitti terävän kysymyksen parantaessaan asentoaan. Malvaruusun ilme muuttui happamaksi.
”Olin vain tulossa viettämään mukavaa aikaa rakkaan siskoni kanssa, mutta ei sitten”, Malvaruusu tiuskaisi ja kohotti leukaansa ylöspäin. Miksi Päivänsäteen piti olla niin itsekäs?
”Ehkä olisin vähän vastaanottavaisempi, jos osaisit noudattaa sääntöjäni edes kerran. Ellet osaa pyytää lupaa tulla luokseni, pysy poissa”, Päivänsäde lausahti ja väläytti Malvaruusulle tuiman katseen. Se ei saanut Malvaruusua loukkaantumaan – päinvastoin. Hän ymmärsi yhä vain paremmin, miten inhottava kissa hänen sisarensa oli. Malvaruusu ei kuitenkaan suostunut alentumaan Päivänsäteen tahtoon. Siispä naaras pysytteli visusti paikallaan ja katsoi yhä vain itsepäisemmin sisartaan.
”Et sinä ole millään tavalla minua parempi, joten en ymmärrä miksi minun pitäisi alentua moiseen kumarteluun ja kyselyyn. Jos sinäkään et ymmärrä minun mahtavuuttani, olkoon se oma häpeäsi”, Malvaruusu tuhahti, nousi ylös ja palasi portaita pitkin takaisin alakertaan. Yhteisöön saavuttuaan hän oli kuvitellut voivansa tulla toimeen Päivänsäteen kanssa, mutta se oli osoittautunut mahdottomuudeksi. Päivänsäde oli kykenemätön johtaja ja Malvaruusu tiesi, että asialle olisi tehtävä jotakin. Hänen olisi hankkiuduttava eroon Päivänsäteestä ja ryhdyttävä itse Yhteisön johtajaksi. Kenties sitten vasta kaikki oikeasti suostuisivat ymmärtämään, miten upea ja ainutlaatuinen kissa Malvaruusu oli.
Laikukas naaras päätti lähteä ulos pesästä pienelle kävelylle. Hän voisi taas kavuta kaksijalanpesien katoille tai viilettää pitkin kujia kehittäen omaa nopeuttaan.
