Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Malvaruusu kuunteli aidosti kiinnostuneena, kun Kärsämöpennuksi paljastunut naaraskissa puhui. Kilpikonnalaikukas soturi alkoi jopa hieman pitää harmaaturkkisesta naaraasta, sillä tämä tuntui jakavan hänen itsensä kanssa edes vähän enemmän samankaltaiset arvot kuin Mesitähti ja muut eloklaanilaiset. Malvaruusulle paljastui, että Kärsämöpentu tahtoi Mesitähden hengeltä. Laikukkaan naaraan mielestä ajatus kuulosti varsin kiehtovalta – kaiken tekemänsä jälkeen Mesitähti toden totta ansaitsisi kuolla.
Seuraavaksi Kärsämöpentu esitti kysymyksen, johon Malvaruusulla oli heti vastaus. Nuori naaraskissa ei antanut vanhemman sisarensa odottaa, vaan alkoi heti puhua suutaan puhtaaksi:
”Mikä tahansa paikka on parempi kuin Eloklaani, ja Eloklaanin vihollisten leiri on oikein oiva paikka minulle. Mesitähti ja eloklaanilaiset ovat pettäneet minua siitä saakka, kun synnyin. Mesitähti itse kohteli minua kuin mitäkin luopiota; rankaisi syyttä ja liian kovasti ja esitti kaikin tavoin olevansa minua parempi. Sitä samaa harrastavat myös muut eloklaanilaiset. Heille he ja heidän sääntönsä ovat kaikki kaikessa, ei kukaan oikeasti ymmärtänyt minun potentiaaliani. Jopa paras ystäväni petti minut. Se todistaa sen, miten julmia eloklaanilaiset ovat. He antavat itsestään lempeän, oikeudenmukaisen ja lämpimän kuvan, mutta todellisuudessa ovat kaikkea muuta.”
Kärsämöpennun silmät kapenivat ohuiksi viiruiksi Malvaruusun puhuessa. Soturi oli huomaavinaan sisarensa kasvoilla käväisevän pienen tyytyväisen virneen, kun hän kuunteli nuoremman kissan sanoja. Perhe ei merkinnyt Malvaruusulle mitään, joten siitä pahan puhuminen ei tuntunut missään. Naaras oli valmis pettämään sukunsa, jotta voisi saada ansaitsemansa kunnioituksen edes joiltain.
”Minäkin olen kuullut, että puheet eloklaanilaisien lempeydestä ja oikeudenmukaisuudesta ovat vain harhaa”, Kärsämöpentu totesi katsoessaan Malvaruusua syvälle silmiin. Malvaruusu paransi taas ryhtiään, oli kerrassaan loistavaa että edes joku jakoi hänen kanssaan saman mielipiteen.
”Sinä olet onnekas”, Malvaruusu vaihtoi aihetta ja käänsi samalla katseensa pois Kärsämöpennusta. Naaras tunsi pientä katkeruutta sisartaan kohtaan, mutta hän huomasi sanojensa hämmentävän vanhempaa kissaa.
”Tiedän sen, mutta missä mielessä sinä sitä tarkoitat?” Kärsämöpentu kysyi. Malvaruusu käänsi taas vihreät silmäntä harmaaseen kissaan.
”Sait kasvaa kaukana Mesitähdestä. Mutta sinä olet myös hieman typerä. Sinuna olisin pysytellyt kaukana tästä kirotusta metsästä. Ellet satu tietämään, Eloklaani on täynnä taistelutaitoisia kissoja. Mitä tässä olen nyt teidän leiriänne seurannut, teitä on ainakin kolme kertaa vähemmän kuin eloklaanilaisia, ettekä vaikuta mitenkään erityisen hyväkuntoisilta”, Malvaruusu ei pelännyt sanoa kärkästä mielipidettään ääneen. Hän silmäili kylmänviileästi Kärsämöpentua ja jäi odottamaan sisarensa reaktiota.
//Päivi?
