Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Malvaruusu naurahti huvittuneesti, kun hän kuuli Cosmoksen kysymyksen. Kolli oli vielä niin nuori, että tämä taisi olla ensimmäinen lehtikato, josta hän muisti mitään. Malvaruusu ei kuitenkaan ilkeyttään nauranut ystävälleen, vaan puhtaasti huvittuneisuudesta. Naaraan kasvoille levisi iloinen hymy.
”No on, mitä sinä oikein odotit? Lämpöä ja auringonpaistettako?” Malvaruusu kiusoitteli. Cosmos kohautti lapojaan.
”Miten kukaan voi nauttia tällaisesta säästä? Olisi melkein pitänyt anoa Päivänsädettä pitämään minut vankina lehtikadon loppuun saakka!” harmaavalkea kolli naukaisi täristen. Malvaruusu katsoi säälien ystäväänsä.
”Kyllä sinä totut siihen. Sentään et joudu kokemaan lehtikatoa metsässä tai nummilla. Siellä ei ole tuulensuojina mitään muuta kuin puita ja lumikasoja. Kaksijalkalan lehtikato ei ole mitään verrattuna siihen”, Malvaruusu yritti helpottaa ystävänsä tuskaa, mutta siinä naaras ei ollut mikään luonnonlahjakkuus. Cosmosta tuskin helpotti tieto siitä, että jossain oli vielä kylmempääkin.
”Taidankin siis olla todella onnekas”, kolli naukaisi sarkastisesti.
”Hmph, yritin vain auttaa”, entinen eloklaanilainen tuhahti.
”Kyllä minä tiedän, tämä kylmyys saa minut ärsyyntyneeksi”, Cosmos naukui ja käänsi pahoittelevan katseensa Malvaruusun suuntaan. Kirjava naaras väläytti toverilleen ystävällisen hymyn.
”Ei se mitään. Lähdettäisiinkö partion jälkeen kävelylle?” Malvaruusu vaihtoi aihetta. Cosmos oli yhä valvottu, sillä Päivänsäde ei luottanut poikaansa ilmeisesti edelleenkään. Cosmos ei saisi lähteä yksin pesästä, mutta Malvaruusu oli ansainnut johtajan luottamuksen, joten hän saisi lähteä pesästä ystävänsä kanssa.
”No mikä jottei”, Cosmos vastasi päätään nyökytellen, ”jos etsimme jostain lämpimämmän paikan kuin tämän.”
”Okei, se on siis sovittu. Minä tiedän erään paikan”, Malvaruusu kertoi virnistäen.
Kun partio oli palannut leiriin, Malvaruusu ja Cosmos lähtivät saman tien samaa reittiä ulos. Malvaruusu otti johdon, sillä hän tiesi mihin suuntaan kaksikko oli menossa. Cosmos tyytyi seuraamaan ystäväänsä. Kaksijalkalan kujilla oli huomattavasti helpompi liikkua lehtikatoisin kuin metsässä. Vain joskus aikaisina aamuina maata peitti paksu lumikerros, jos yöllä oli satanut lunta. Aurinkohuippuun mennessä suuret, katuja pitkin juoksevat hirviöt olivat jo siirtäneet kujille sataneet lumet muualle.
Pakkaslumi narisi Malvaruusun tassujen alla, kun hän kulki suurten kivipesien varjossa kauemmas Kujakissayhteisön pesästä. He ylittivät suuren ukkospolun ja jatkoivat matkaa eteenpäin, kauemmas kaksijalkalan keskustasta. He kääntyivät vielä kerran oikealle pienemmälle kujalle ja sitten kerran vasemmalle, jolloin Malvaruusu ja Cosmos saapuivat hyvin pienen kaksijalanpesän eteen.
”Mikä paikka tämä on?” Cosmos kysyi ja silmäili kaksijalanpesää, joka sijaitsi vähän matkan päässä muista pesistä. Tämä oli aluetta, jossa kaksijalanpesät eivät olleet vieri vieren, vaan vähän matkan päässä toisistaan. Tämä kaksijalanpesä oli niin pieni, että sinne mahtui kerrallaan ehkä kolme täysikasvuista kaksijalkaa.
”Löysin tämän paikan jokin aika sitten. Tämä on kai jonkunlainen pieni kaksijalanpesä, mutta täällä ei asu kukaan. Kannattaa varoa, sillä tuossa viereisessä isommassa kaksijalanpesässä asuu kaksijalkoja. Ne eivät pidä siitä, kun minä käyn täällä”, Malvaruusu kertoi ja astui sisään pesään raollaan olevasta ovesta. Pesä oli koristeltu värikkäästi. Se oli täynnä pieniä esineitä, joiden käyttötarkoitus oli Malvaruusulle täysi mysteeri.
”Täällä voimme vapaasti suunnitella sitä, miten kostamme Päivänsäteelle”, kilpikonnalaikukas naaras ilmoitti ja loikkasi pehmeän vuoteen päälle.
//Cosmos?
