Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Cosmos kuulosti rehelliseltä, ja hänen sanansa saivat Malvaruusun helpottuneeksi. Jos kyse tosiaan oli ollut vain suunnitelman edistämisestä, Malvaruusu oli tyytyväinen. Hänen kasvoilleen piirtyi ystävällinen, helpottunut hymy.
”Et tiedäkään miten huojentavaa tuo on kuulla”, naaras huokaisi ja ravisteli päätään, ”minä jo luulin, että sinä olet vaihtamassa minut toiseen!”
Cosmos näytti edelleen yhtä hämmentyneeltä kurtistellessaan kulmiaan. Se oli Malvaruusun mielestä hyvin hupsua.
”Miksi sinä luulet, että minä tekisin niin? Sinähän olet minun paras ystäväni!” Cosmos naukaisi hämillään. Malvaruusu ei voinut olla naurahtamatta, sillä hänen ystävänsä näytti niin hauskalta ollessaan niin kovin hämmentynyt.
”Miksi sinä naurat?” Cosmos kysyi yhä enemmän hämillään.
”Koska sinäkin olet minun paras ystäväni! Voi miten huojentava uutinen”, Malvaruusu naukui huokaisten. Cosmos kohautti lapojaan ja katsoi hymyissä suin ystäväänsä. Yhtäkkiä Cosmos alkoi niiskuttaa, jonka seurauksena hänen suustaan pääsi ulos iso aivastus. Kolli ravisteli päätään ja nyrpisti nenäänsä.
”Hyh, tämä pesän ilma on todella tunkkainen. Et haluaisi viedä minua ulos, sillä olen lojunut aivan liiaksi asti täällä pesässä”, Cosmos ehdotti toiveikkaana. Malvaruusu nyökytteli päätään.
”Mikä jottei, mennään vaikka heti, ettei Arpi ehdi sitä ennen työntää meitä yhteenkään partioon!” naaras sihahti ja viittoi ystävänsä peräänsä. He loikkivat alas pesän ikkunasta ja suuntasivat automaattisesti kohti paikkaa, jossa heidän salainen päämajansa sijaitsi.
Matka taittui nopeasti, mutta kun kaksikko oli jo lähellä piilopaikkaa, Malvaruusun nenään lehahti vieraan kissan tuoksu. Epäilemättä myös Cosmos haistoi saman, sillä kolli vilkuili varautuneena ympäristöään.
”Täällä on joku”, Cosmos totesi ääneen asian, jonka Malvaruusukin oli jo huomannut. Molemmat säikähtivät, kun esiin läheisen kaksijalanpesän kulman takaa astui ruskeaturkkinen naaraskissa. Kaksikko kääntyi välittömästi muukalaisen puoleen.
”Kuka sinä olet?” Cosmos esitti terävän kysymyksen. Kissa löyhkäsi pahasti kaksijaloilta ja oli epäilemättä kotikisu. Malvaruusu inhosi naarasta jo nyt, mutta he joutuisivat sääntöjen puitteissa viemään kissan vaikka väkisin Kujakissayhteisön pesään. Malvaruusu ei pitänyt siitä, että hänen piti sillä tavalla kerätä lisää palvelijoita kiittämättömälle siskolleen. Siksi hän toivoi, että tästä muukalaisesta voisi tulla Malvaruusun oma palvelija, joka inhoaisi ja vihaisi yli kaiken Päivänsädettä.
Tulija näytti säikähtävän sitä, miten uhkaavia tapaamansa kissat olivatkaan.
”Nimeni on Unelma, enkä ole teille uhka. Huomasin, että tämä taitaa olla teidän reviiriänne. Minä etsin tyttäriäni, sillä kaksijalat vei toisen mukanaan ja sitten toinen kaksijalka tuli ja vei minutkin”, tabbykuvioinen naaraskissa selitti rauhallisella äänellä. Malvaruusu siristi epäileväisenä silmiään ja vilkaisi Cosmosta. Naaraan katse kääntyi kuitenkin pian takaisin Unelma-nimiseen kissaan.
”En minä ole sinun kakaroitasi nähnyt”, Malvaruusu vastasi tylysti, ”mutta ehkä joku muu on. Lähde meidän mukaamme, niin voimme kysyä, onko joku nähnyt sinun pentujasi.”
Unelma näytti epäilevän kilpikonnalaikukkaan naaraan sanoja.
”Niin, Malvaruusu puhuu asiaa. Lähde vain meidän mukaamme. Me tunnemme paljon kissoja”, Cosmos vakuutteli tukien ystävänsä sanoja. Unelma epäröi edelleen. Hän katsoi vuorotellen kahta kujakissaa, eikä sanonut hetkeen mitään.
”Ehkä minä jatkan etsimistä yksin”, naaras totesi rauhallisella äänellä ja oli jo kääntymässä ympäri lähteäkseen.
”Enpä usko”, Malvaruusu naukui ja juoksi nopeasti muukalaisen eteen, ”sinun onnesi, että törmäsit minuun etkä muihin kujakissoihin. Jos lähdet minun mukaani, selviät hengissä ja saatat oikeasti vielä joskus tavata pentusi. Jos niskuroit, me tapamme sinut ja pentusi jäävät ilman emoa.”
Naaras kurtisti kulmiaan. Hän näytti siltä, ettei pitänyt tilanteesta lainkaan. Kotikisulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, kun Cosmos kiiruhti myös hänen luokseen. Naaras huokaisi ja pudisteli päätään.
”Hyvä on”, hän naukaisi myöntyen. Malvaruusu katsoi tyytyväisenä Cosmosta.
”Niin, eihän se sen vaikeampaa ollut. Minä olen Malvaruusu ja sinun kannattaa todellakin olla hyvissä väleissä kanssani. Minä olen aika iso nimi tässä yhteisössä. Tuo tuossa on minun paras ystäväni Cosmos. Hän on yhteisön johtajan poika, joten sinuna olisin kiva myös hänelle”, Malvaruusu esitteli itsensä ja Cosmoksen, nostaen molemmat kaikkien muiden yläpuolelle.
//Cosmos?
