Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön lähialueet
Malvaruusu oli kesken samaisen partion, jossa hän oli hetki sitten yllättänyt Hyökyaallon, kohdannut täysin odottamattaan tuntemattoman kissan. Naaras oli päättänyt tehdä samanlaisen hyökkäyksen kissan kimppuun kuin hän oli tehnyt aiemmin Hyökyaallolle. Muukalainen oli naurettavan varomaton, sillä hän ei huomannut puusta itseään vaanivaa Malvaruusua vasta kun oli liian myöhäistä. Malvaruusu oli pudottautunut puusta valkoruskean kissan niskaan. Koska entinen eloklaanilainen ei halunnut riskeerata henkeään ja jäädä taistelemaan vihollista vastaan, hän ponkaisi nopeasti kauemmas kollikissasta. Kolli käännähti nopeasti kilpikonnalaikukasta Malvaruusua kohti. Malvaruusu ei pitänyt lainkaan siitä, miten ilmeettömältä muukalainen vaikutti. Hän ei näyttänyt pahoin säikähtäneen tilannetta, eikä pelkäävän naaraskissaa sitten lainkaan!
”Oletko eksynyt?” Malvaruusu kysyi nasevalla äänellä ja väänsi kasvoilleen tyytyväisen virneen. Kollikissa siristi silmiään ja näytti arvioivan Malvaruusua.
”Älä luulekaan hyökkääväsi kimppuuni. Tiedätkö mitä tapahtuu, jos sinä yrität tappaa minut?” kirjava naaras kysyi ja kurtisti kulmiaan. Totuus oli, että todennäköisesti ei mitään, jos kissa pääsisi karkuun ennen kuin muut metsäpartion jäsenet löytäisivät hänet, mutta ei Malvaruusu voinut sitä paljastaa.
”No?” kolli kysyi melko lattealla äänellä, kuin häntä ei olisi kiinnostanut lainkaan.
”No sitten kujakissat lähtevät sinun perääsi ja tekevät sinusta lopun”, Malvaruusu ilmoitti yhä virnuillen. Sitten naaras kuitenkin vakavoitui ja muuttui yhtäkkiä kovin jalomieliseksi:
”Mutta jos sinä tahdot säästää henkesi, voit lähteä mukaani ilman taistelua. Katsos kun sinä olet saapunut Kujakissayhteisön reviirille, niin en voi päästää sinua lähtemään. Mutta jos tulet ilman taistelua, minä voin kyllä puhua johtajallemme puolestasi.”
Malvaruusu kohotti leukaansa ylpeillen.
”Mitä tämä niin sanottu johtaja minusta sitten haluaa, kerta en voi lähteä pois?” kolli kysyi ja kurtisti kulmiaan. Malvaruusu pyöräytti silmiään, hän oli selvästi törmännyt varsin tylsään ja hiirenaivoiseen kissaan! Naaras silmäili hetken ajan vihollisensa kasvoja sanomatta mitään. Kissan kasvoilla oli arpia ja tämän toisessa korvassa oli lovi. Joko hän oli todella huono taistelija tai sitten hänellä vain oli huono tuuri, kun oli tuollaisia arpia saanut, Malvaruusu päätteli mielessään.
”Tule ja ota selvää”, Malvaruusu irvisti, ”mutta sen minä sanon, että jos sinä nyt alat vaikeaksi, minä lupaan että Päivänsäde ei katso sitä hyvällä. Hän katsos on minun siskoni – vaikkakin meistä kahdesta selvästi lahjattomampi – ja kuuntelee mitä minä sanon. Jos minä sanon, että sinä vastustelet, hän ei pidä siitä ja saat katua.” Malvaruusu tiesi valehtelevansa, mutta ei välittänyt. Hänen tavoitteensa oli vain saada tämä muukalainen mukanaan Kujakissayhteisöön, jotta voisi näyttää kaikille, että oli aivan yksin saanut kissan mukaansa ja hankkinut täten yhteisölle uuden jäsenen. Malvaruusu kuvitteli jo, miten kaikki katsoisivat häntä sitten ylöspäin! Kissa näytti mietteliäältä ja siristi hieman silmiään.
”No, kai minä sitten voin tulla katsomaan tätä sinun lahjattomampaa siskoasi”, kolli myöntyi. Malvaruusu riemastui ja paransi ryhtiään. Hän nousi ylös ja kulki muukalaisen ohi häntä pystyssä niin, että hänen häntänsä miltei kosketti kollin kuonoa.
”Seuraa minua”, Malvaruusu komensi kuin mikäkin suuri johtaja. Hän kuuli kissan lähtevän peräänsä ja oli varuillaan, jos hän päättäisikin hyökätä Malvaruusun kimppuun.
”Mikä sinun nimesi on? Minä olen Malvaruusu. Tuskin olet tavannut koskaan ketään, jolla on yhtä nätti nimi kuin minulla”, Malvaruusu virnuili. Hän rakasti saada kehuja, vaikka ne olisivatkin tällä tavoin puoliväkisin kalasteltuja. Mutta kyllä naaras ilman kehujakin pärjäsi, sillä hän tiesi olevansa koko maailman upein ja hienoin kissa.
//Kobra?
