Malvaruusu
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Malvaruusu oli istuskellut kaikessa rauhassa Kujakissayhteisön rähjäisen pesän lattialla, kun häntä oli lähestynyt harmaaturkkinen naaraskissa. Entinen eloklaanilainen tiesi nuoremman naaraan olevan nimeltään Iltarusko, muttei Malvaruusu ollut vaivautunut tutustumaan kissaan sen tarkemmin. Mutta totta puhuen Malvaruusu oli ollut viimeisten kahden kuun ajan melko tylsistynyt. Hän olisi mieluiten viettänyt aikaa sisarekseen paljastuneen Päivänsäteen kanssa, mutta Yhteisön uusi, tylsääkin tylsempi johtaja oli päättänyt syrjäytyä ja vietti suurimman osan päivistään Yhteisön yläkerrassa. Malvaruusu oli kyllä yrittänyt kielloista huolimatta lähestyä naaraskissaa useaan otteeseen, mutta aina hänet oli vain töykeästi häädetty takaisin alakertaan. Malvaruusu ei voinut sietää sitä, kun häntä komenneltiin. Hän oli joka kerta valittanut asiasta kovaäänisesti ja ilmoittanut kuinka epäreilua se oli, että häntä sillä tavoin syrjittiin. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän sitä, kuinka täydellinen Malvaruusu oli. Mutta se ei häntä lannistanut, vaan löi ennemminkin vain bensaa liekkeihin.
Malvaruusu ei ollut innoissaan kuullessaan joutuvansa kujapartioon. Hän inhosi roskisten tonkimista yli kaiken, mutta kyllä se saalistamisen voitti mennen tullen. Nyt kun mukana oli nuorempi kissa, voisi Malvaruusu yrittää vierittää kaiken työn hänen niskoilleen. Kun partion jäsenet alkoivat kaivelemaan kujan perällä lojuvia roska-astioita, Malvaruusu siirtyi Iltaruskon kanssa läheisen astian luokse. Elämä kaksijalkalassa oli vaatinut melkoisesti totuttelemista, mutta enää Malvaruusu ei säikkynyt etäällä juoksevia hirviöitä ja kaksijalkalan kummallisia ääniä kuten aluksi.
”Tule, Malvaruusu! Mehän voimme koittaa samasta pöntöstä!” Iltarusko naukui ja kääntyi kilpikonnalaikukasta naarasta päin. Malvaruusu kurtisti kulmiaan, mutta tassutti hieman lähemmäs auringonvalossa kiiltävää metallisäiliötä, joka oli kaatunut maahan. Sen edessä lojui roskia, joista osasta leijaili entisen soturin nenään epämiellyttävä, pilaantunut tuoksu.
”Niin, kyllähän me voisimmekin”, Malvaruusu aloitti ja tökkäsi käpälällään inhoten lemuavaa tölkkiä ja katsahti sitten taas Iltaruskoa, ”mutta luulen, ettei se ole kovin kannattavaa.”
Iltarusko kohotti yllättyneenä kulmiaan ja kallisti kysyvästi päätään:
”Mitä sinä tarkoitat?”
Malvaruusu huokaisi turhautuneena ja mietti mielessään, kuinka typeriä hänen kanssaan elävät kissat olivatkaan.
”Katsos kun Päivänsäde on minun siskoni ja tämän Yhteisön johtaja. Minä luulen, ettei hän pitäisi siitä, että sinä komentelet minua tuolla tavalla, olenhan kuitenkin yksi tämän Yhteisön tärkeimmistä jäsenistä”, Malvaruusu lausahti rauhallisella äänellä ja istahti alas. Iltarusko näytti mietteliäältä.
”Sitä paitsi minä en usko, että sinä yksin löydät edes mitään syötävää. Jos todistat minulle osaavasi edes jotakin, voin ehkäpä puhua puolestasi Päivänsäteelle. Kenties hän alkaa pian jopa luottamaan sinuun, kunhan vain ensin ansaitset minun luottamukseni”, Malvaruusu lisäsi vielä ja kohotti ylpeänä leukaansa ylemmäs.
//Iltarusko?
