Mäyrä
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Kuolonklaanin reviiri
Kissoja nostin korvani pystyyn hämmästyneenä. Tassutin hajun suuntaan juuri napattu orava hampaissani. “Kulkukissan hajua!” kuulin jonkun kissan äänen huudahtavan yhtä hämmentyneen oloisena kuin minusta tuntui. Pöllähdin pensaasta kahden kissan eteen. Naaras oli valkokirjokilpikonnakuvioinen ja kolli savunharmaa. Katselin heitä hiljaa hetken ennenkuin he huomasivat minut. “Mitä sinä teet? Olet Kuolonklaanin reviirillä!” naaras sanoi hieman töykeään sävyyn. Huiskautin häntääni närkästyneenä. “Saan kulkea missä haluan,” sanoin vastahakoisesti mutta ääneni petti isompien kissojen edessä. He olivat lihaksikkaita mutta laihoja. “Et täällä,” kolli säesti naaraan sanoja. “Olen minkä missä reviirillä siis?” kadotin koko ylimielisyyteni ja kysyin aivan hämilläni mutta kiinnostuneena. “Kuolonklaanin reviirillä,” naaras toisti. Klaanin, mietin sanaa hetken. Emo kertoi klaaneista minulle. “Voitteko viedä minut leiriinne?” kysyin muistellen emon käyttämiä sanoja. Leiri, kuulosti vieraalta mutta jotenkin tutulta ääneen sanottuna. Kissat katsahtivat toisiinsa ja kuiskuttivat jotain keskenään. Odotin hiljaa miettien, aikovatkohan he oikeasti viedä minut leiriinsä? Olikohan kissoja kuinka paljon enemmän kuin vain he kaksi? Mieleeni pompahti kokoajan uusia kysymyksiä ja melkein jopa tärisin innosta. “Mikä ettei. Voimme viedä sinut päällikön puheille mutta..” naaras aloitti mutta keskeytti kesken. “Mikä sinun nimesi on?” hän vaihtoi puheen aihetta. “Olen Mäyrä, mutta voitteko viedä minut nyt sinne?” kysyin hermostuneena. “Kyllä voimme. Olen muuten Kylmäliekki ja tässä on Huomenkyyhky,” kolli sanoi. Onpa oudot nimet, ajattelin. “Kiitos, Kylmäliekki ja Huomenkyyhky,” kumarsin sanojen päätteeksi tuodakseni arvokkaamman kuvan toisille. Kissat lähtivät viemään minua leiriinsä Huomenkyyhky kulki edellä ja Kylmäliekki melkein takanani. Tämä on varmaa heidän tapansa kuljettaa vieraita leiriinsä, ajattelin kiinnostuneena. Kävelimme piikkiherne tunnelin suulle ja Kylmäliekki tökki minut sisään. Kävelimme kissojen ohi ja huomasin pennun istumassa yhden pesän edustalla. Hänellä oli harmaaturkki valkoisilla läiskillä. Hän vaikuttaa jotenkin etäisesti tutulta, ajattelin ja katsahdin Kylmäliekkiin kysyvästi. “Tuo on Lumikkopentu,” kolli sanoi. Jatkoimme matkaamme pienelle lammelle jonka takana oli ilmeisesti päällikönpesä.
