Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Juoksin pitkin katua lämmin hengitys takapuolessani. Olin vahingossa saanut perääni suuren koiran. Olin peloissani. Todella peloissani. Koiran leuat louskuivat häntäni lähellä ja kiristin tahtiani. Jalkani rummuttivat rytmikkäästi, kun kauhu ajoi minua karkuun valtavalta pedolta. Käännyin toiselle kadulle tassut maassa sukien. Onnekseni näin edessäni seinässä reiän, johon takanani oleva peto ei todellakaan mahtuisi. Kiihdytin juoksuani ja luikin piiloon ympyrän muotoiseen reikään. Käännyin ympäri ja kauhistuin nähdessäni kuinka lähelle koiran leuat ylettivät. Se löi niitä yhteen vimmatusti koitten päästä lähemmäksi. Painauduin mahdollisimman pitkälle putkeen. Mahdollisimman loitolle koirasta. Selkäni osui kiviin takanani, joten jouduin pysähtymään. Vedin häntäni kylkeni suojaksi ja odotin. Koira sylki päälleni limaista lämmintä kuolaa, kun koitti päästä saaliinsa luokse. Sydämeni ääni täytti korvani ja tunsin kuinka adrenaliini virtasi suonissani edelleen. Haukoin henkeä hetken kunnes sain hengitykseni tasattua. Koira putken ulkopuolella oli lopettanut nenänsä kolooni tunkemisen ja vinkui lohduttomasti. Sain vain toivoa, että se lähtisi pian ja pääsisin ulos tästä pienestä kolostani ennen kuin ahtaanpaikankammo iskisi todenteolla. Jostain kivien takaa puhalsi hyytävän kylmää ilmaa. Se sai minut värähtelemään ja turkkini pystyyn. Minun olisi päästävä pian pois täältä, ajattelin. Painauduin koloni pohjalle ja kävin pienelle kerälle. Hengittelin ja koitin kuluttaa aikaa miettien seuraavaa liikettäni, mikä osottautui kuitenkin mahdottomaksi, koska en tiennyt ympäristöstäni juuri mitään. Vihdoin en enää kuullut koiran vikinää ja uskalsin ryömiä hiukan eteenpäin. Koiraa ei näkynyt missään. Odotin silti vielä pienen hetken ennen kuin poistuin turvapaikastani. Koiraa ei näkynyt mailla tai halmeilla, mutta pidin silti kiirettä paetessani paikalla. Loikkasin yhdelle aidalle, joka kiersi yhtä rakennusta ja tepsutin sitä pitkin toiselle puolelle. Loikkasin alas ja kävelin metsän puolelle. Se tarjosi erilaista suojaa kuin kaksijalkalan kuhina. Ehkä metsä pitäisi minusta huolen tästä eteenpäin.
KP-boosti käytössä
