Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Tuntematon alue
//Sisältää ilkeää käytöstä kissaa kohtaan 🙁
Istuin omalla makuupesälläni kaksijalkani nukkumatilan reunassa. Kaksijalkani nukkui omassa isossa pedissään. Se oli todella pehmeä ja olin aikaisemminkin hypännyt sille, joten nyt päätin taas tehdä niin. Painelin etutassuillani alustaa kaksijalan vierestä ja kiersin sitten kehää tehdäkseni itselleni hyvän makuupaikan. Juuri kun olin käynyt makuulle mukavasti kaksijalkani jalkojen juureen, se hyppäsi ylös ja alkoi huutamaan. Sen vääristynyt ääni täytti korvani ja se kaappasi minut käpäliinsä. Rimpuilin ja kynsin, mutta en osunut mihinkään. Kaksijalka heitti minut tilan läpästä ulos toiselle puolelle ja liu’uin kyljelläni pitkin lattiaa, kun se sulki läpän huutaen perääni vihaisena jotain. Uikutin peloissani ja juoksin pieneen koloon pehmeän lepopaikan alle. Häntäni kiertyi kyljelleni suojelemaan minua. Kauhusta tärisevät jäseneni rauhoittuvat hiljalleen ja karvani laskeutuivat takaisin pientä hintelää kehoani vasten. Hengitykseni tasaantui ja niin teki myös sykkeeni. Hakeuduin nurkkaan ja käperryin suojelevalle kerälle. Halusin vain levätä. Olisin halunnut nukkua kaksijalkani kanssa, mutta se aina suuttui minulle kun yritin lähestyä sitä. Koittaisin nyt nukahtaa.
***
Nousin kerältäni, mutta en ollutkaan enää pehmoisen lepopaikan alla. Katselin ympärilleni. Olin kaksijalan nukkumapesässä, mutta se ei ollut minun kaksijalkani nukkumapesä. Loikkasin äkkiä alas. En halunnut minua taas heitettävän väärän lepopaikan valinnasta. Tassutin tilan raollaan olevasta läpästä isompaan tilaan. Katselin ympärilleni hieman hämmentyneenä, koska tila oli minulle täysin uusi. En ollut kotonani oman kaksijalkani luona. Kulman takaa tuli pitkä kaksijalka, joka näytti erilaiselta kuin omani. Se huomasi minut hymähti ja lähestyi käpälät levitettyinä. Köyristin selkäni, sihahdin ja nostin häntäni hädissäni pystyyn. Pelkoreaktio tuli minulta luontaisesti, sillä kaksijalkani oli minulle aina niin ilkeä. Hän ei ikinä lähestynyt minua hyvissä aikeissa. Tämä kaksijalka kuitenkin pysähtyi huomatessaan säikähdykseni ja vetäytyi hieman kauemmas. Se istui rauhallisesti maahan ja rentouduin vähän. Ehkä tämä kaksijalka oli erilainen. Se ojensi toista etukäpäläänsä minua kohti. Se ei edes katsonut minua silmiin. Rauhoituin ja annoin karvojeni sekä häntäni kääntyä takaisin normaaliin asentoon. Hännänpääni silti vääntyili ahdistuneesti. Astuin vähän lähemmäs haistellen käpälää turvallisen etäisyyden päästä. Katsoin kaksijalkaa silmiin varovasti ja se räpäytti silmiään ja siirsi sitten katseensa muualle. Se ei ollut uhkaava. Lähestyin hiukan lisää ja puskin sen käpälää. Käpälä alkoi silittää selkääni. Tyytyväinen kehräys purkautui rinnastani.
***
Räpäytin silmäni auki ja sydämeni tuntui hyppäävän ulos rinnastani. Tajusin olevani hereillä ja pehmeän lepopaikan alla. Matelin sen alta pois ja katsoin ympäristöäni. Kaksijalkani istui pitkällä puusta tehdyllä esineellä, jolla istui joka aamu syömässä ruokaansa. Loikin tilan toiselle puolen raapimapuulleni. Kiipesin sen onttoa sisusta pitkin yhdelle tasolle, jossa oli riippuva peti. Käperryin sinne makaamaan ja pidin kaksijalkaani silmällä. Hän varmaan antaisi minulle ruuan pian. Minulla olikin jo kamala nälkä. Odottelin hetken, mutta kaksijalka puuhasi omiaan eikä lähestynytkään kuppiani. Sitten päätin loikata pesältäni alas ja kipittää sen luo. Kilistelin ruokakuppia tassullani ja nau’uin nälkäisenä. Kaksijalkani siirsi katseensa minuun. Loikkasin kauemmas kupistani, kun kaksijalka lähestyi minua. Se heristi minulle käpäläänsä ja huusi jotain. Erotin sanojen joukosta vain oman nimeni – Merete. Häntä piilotettuna arasti koipien väliin karkasin piiloon takaisin pehmeän lepopaikan alle, jonne olin edellisyönä käynyt unille. Kaksijalka mekasti jotain ja luovuin toivosta ruuan suhteen.
