Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
//Sisältää mahdollisesti järkyttävää ihmisen kuoleman kuvausta D: sekä kissan kaltoinkohtelua
Istuin omalla pesälläni raapimapuuni huipulla. Kaksijalka taisi etsiä minua, koska se katseli pehmeän lepopaikan alta ja muualta, missä yleensä vietin aikaa. Sitten se kekkasi minut raapimapuun päältä. Se kutsui minua naksuttaen suutaan. Loikin alas pitkin puuta ja tiputtauduin sitten kaksijalan jalkoihin. Se naurahti oudosti ja heilutti leluani edessäni. Koitin loikata lelun kiinni tassut eteeni venyen. Sain sen kiinni ja vedin alas. Kaksijalka nappasi sen taas ja leikki kanssani. Se veti lelua pitkin lattiaa ja sain jahdata sitä. Pian olin jo aivan väsynyt. Kehräsin innoissani ja loikkasin taas nappaamaan leluani kaksijalkani käpälistä. Raapaisin vahingossa kynnelläni sen käpälää. Sain kuitenkin lelun suuhuni. Kaksijalka rääkäisi ja yhtäkkiä potkaisi minua. Lennähdin vastapäiseen seinään kiljaisten. Kaksijalka tömisteli minua kohti, mutta koitin paeta paikalta. Keuhkoni olivat tyhjentyneet hapesta ja siksi juokseminen ei oikein onnistunut. Rintaani särki. Kaksijalka pääsi luokseni ja nappasi kaulapannastani kiinni ja heitti minut taas. Tällä kertaa osuin yhden suuren tason nurkkaan lapa edellä. Vinkaisin kivusta. Keuhkoni olivat palautuneet ja juoksin karkuun.
***
Olin vienyt lempileluni takaisin turvapaikkaani pehmeän lepopaikan alle. Olin kuullut kaksijalan kutsuvan sitä sohvaksi, joten oletin sen olevan sen nimi. Pieni pehmeä hiirilelu tarttui kiinni kynteeni eikä lähtenyt vaikka kuinka koitin ravistella sitä pois. Nojauduin seinää kohti ja yritin päästä lelusta kauemmas. Vihdoin ja viimein se irtosi. Katselin lelua ja löin sitä sitten käpälälläni. Se liukui sohvan pois sohvan alta avoimelle lattialle. Ryömin sen perään ja ojensin käpälääni saadakseni sen poistumatta sohvan alta, mutta en ihan yltänyt. Tulin kokonaan pois sohvan alta ja nappasin lelun suuhuni. Tepsutin sen kanssa suurien tasojen luo, joidenka luona kaksijalkani puuhaili jotain. Loikkasin tason päälle ja tiputin leluni jalkojeni juureen. Kaksijalkani vilkaisi minua ja jatkoi tekemistään. Hän pyöritti jotain puista suuressa kiiltävässä esineessä. Vesi kupli kiiltävän kipon sisällä. Katselin sitä kiinnostuneena. Miksi kaksijalka halusi olla kepin kautta kytköksissä kuumaan kuplivaan veteen, ihmettelin. Istahdin tasolle käännellen päätäni hämmästyneenä. Kaksijalka tarttui kiiltävään isoon kuppiin ja nosti kepin sieltä. Se räiskäytti vettä minun päälleni ja nauroi. Loikkasin taaksepäin pisaroiden polttaessa turkkiani. Vesi oli tuli kuumaa! Kaksijalka nosti kiiltävän kipon käpäliinsä ja keikautti sitä minua kohti. Vinkaisin säikähtäneenä ja loikkasin alas tasolta. Osuin kaksijalan takakäpäliin, joilla se seisoi. Karkasin äkkiä ikkunalaudalle kyyhöttämään. Olisin valmis pakenemaan, jos kaksijalka yrittäisi vielä jotain. Mutta nyt jokin oli vialla, kaksijalka nimittäin oli kaatunut. Se makasi maassa veri leviten pään alle ja kiiltävä iso kuppi jaloissaan. Vesi oli räiskynyt kaikkialle sen päälle ja se levisi sen ympärille. Kaksijalan iho punotti kohdista, joihin vesi oli osunut. Karvani nousivat pystyyn. En uskaltanut lähestyä kaksijalkaa se voisi vaikka lyödä minua ja sitä paitsi vedestä kohosi höyryä. Jos osuisin veteen, voisin itsekin loukkaantua. Ehkä kaksijalka nousisi pian lattialta ja antaisi minulle ruokaa. Mahani kurisi nälkäisenä.
***
Oli kulunut jo vaikka kuinka paljon aikaa. Aurinko oli jo huipussaan keskipäivän merkiksi. Kaksijalkani ei ollut vieläkään noussut. Olisin muuten odottanut vielä, mutta minulla oli jo niin kova nälkä, että loikkasin alas ikkunalaudalta ja tökin kaksijalan kasvoja nenälläni. Niiden omistaja ei kuitenkaan liikahtanutkaan. Hänen kasvonsa olivat täysin kylmät ja harmaat. Kuolon haju kantautui nenääni. Järkytys kulki aaltoina ylitseni. Kaksijalkani ei nousisi enää koskaan. Nyt minun täytyisi keksiä reitti ulos kodista, koska kaksijalka ei enää antaisi minulle ruokaa tai tekisi muutakaan hyväkseni. Katsoin käpälää, jossa oli pieni haava eilisen vahinkoiskuni jäljiltä. Kaksijalka oli heitellyt minua ympäriinsä. Hän oli ollut minulle ilkeä. Nyt hän oli saanut kohtalonsa mukaisen lopun. Katselin ympärilleni. Tassutin nukkumatilaan ja loikkasin kaksijalan pedille epäröiden hetken. Kaksijalka heitti minut aina, jos menin sen päälle, mutta nyt kaksijalka oli kuollut. Hän ei enää tekisi minulle mitään. Huomasin pedin yllä olevan ikkunan olevan auki. Pohdin pääsisinkö sen kautta ulos. Koitin hypätä sitä kohti, mutta en ihan yltänyt. Kynteni viilsivät seinää. Hymähdin. Minun pitäisi keksiä joku muu keino pelastaa itseni. Hyppäsin alas pediltä ja etsin muita pakokeinoja. Mikään muu ikkuna ei ollut auki. Huokaisin pettyneenä ja tassutin sitten tasoille. Hyppäsin yhdelle ja yritin etsiä syötävää. Mahani kurisi jo kiukkuisena ja pääni oli täynnä huolta. Kuolisin, jos jäisin tänne. Sitten kuulin huutoa ja kaksijalkojen ääntä ulko-oven ulkopuolelta. Säikähdin ja juoksin turvaan sohvan alle. Kaksijalat potkaisivat oven kyljelleen maahan. Ne tulivat sisään. Kun ne löysivät kaksijalkani, ne alkoivat hyöriä sen ympärillä. Juoksin äkkiä niin huomaamattomasti kuin pystyin ulos ovesta ja karkuun. Ulkoilma iski päin pläsiä, kun pääsin ovesta ulos. Kuja, jolle tulin oli leveä ja ohitseni huristeli hirviö. Loikkasin taaksepäin juuri ajoissa. Olisin pulassa täällä. Mietin hetkin pitäisikö minun palata ja hakea apua minun kaksijalkani luokse menneiltä kaksijaloilta, mutta tulin tulokseen että pärjäisin itsekseni. Juoksin kujan yli ja varjoihin toiselle puolen.
***
Käytin iltapäivän etsien ruokaa itselleni. Löysin kaksijalkojen vanhoja ruokia suurista laatikoista, joihin piti hypätä sisään. Olin juuri nyt yhdessä sisällä ja söin löytämiäni kanan palasia. Olisin nyt omillani, joten minun piti tottua näihin hieman pahanmakuisiin ruokiin näistä laatikoista. Kurkkasin laatikosta ulos tarkistaen oliko reittini selvä. Kun tieisin sen olevan, hyppäsin ulos ja lähdin taas tutkimaan katuja ja kujia.
KP-boosti käytössä
