Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Matkanteko kävi tassuihini ja aloin jo väsyä, mutta onneksi olin jo lähellä pesää. Kuljin mahdollisimman kaukana suurimmista teistä, koska en lainkaan pitänyt hirviöiden pitämästä metelistä. Tällä reitillä kulki enemmän koiria, mutta tiesin myös hyviä pakoteitä.
Jäin yhteen risteykseen pohtimaan yrittäisinkö kerjätä kaksijaloilta ruokaa tai kävisinkö roskiksilla hakemassa jotakin vietävää, mutta jalkani valittivat jo pitkästä matkasta, joten päätin suunnata suorinta tietä pesälle.
Lumen narskuessa käpälieni alla tulin hyvin tietoiseksi sen märästä tunnusta jaloissani sekä vatsakarvoissani. Vedin vatsaani ylöspäin välttääkseni sulavan lumen pääsyn mahani iholle. Jouduin loikkaamaan yhden aidan päälle ja kulkemaan tasapainotellen sen päällä jonkin matkaa, jotten olisi kastunut kokonaan. Hirviöiden läheisyydessä lumi tuntui sulavan pois nopeammin, joten kaduin hieman reittivalintaani, mutta saisin kyllä itseni lämmitettyä pesälle päästyäni.
Tungin itseni pienestä kolosta sisään pesään. Siellä tuoksui tuttujen kissojen tuoksu ja lämpö. Tietyllä tapaa yhdistin hajun myös turvaan. Varovaiseen hauraaseen turvantuntuun, jonka pidin jossain sisälläni piilossa. En halunnut kenenkään rikkovan sitä enää.
Tähdenlento seisoi edessäni silmät hieman huolestuneen näköisinä. Katsoin alas hiljaisena ja yritin keksiä sopivia sanoja. Anteeksi? En ollut ihan varma oliko minun lupa vain lähteä ja kulkea kuten halusin. Kai minun olisi pitänyt jotain ilmoittaa.
//Tähdentö
