Merete
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Tuntematon alue
Ryömin pois puun juurien luomasta kolosta, jossa olin yöpynyt. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta jotain muuta kummallista oli tapahtunut. Maa oli täyttynyt valkoisesta hötöstä. Katselin ympärilleni ja näin toisen kissan tuijottavan minua vastapäiseltä kiveltä.
“Huomenta”, se naukui ja loikkasi alas. Karvani nousivat pystyyn ja sihisin. Sen olisi parasta pysyä kauempana. Ruskea turkkinen kissa pysähtyi ja katsoi minua edelleen.
“Olen nähnyt sinua kaupungissa jonkin verran. Minun nimeni Eetu”, kissa naukaisi ja istuutui hyvän välimatkan päähän. Annoin karvojeni tasoittua, mutta en antaisi kollin tulla yhtään lähemmäs.
“Mikä on nimesi?” Eetu kysyi.
“Merete”, vastasin turkki väreillen kylmässä.
“Merete. Kiintoisa nimi. Mutta Merete minä en suosittele, että lähdet metsään nyt. Ensilumi on laskeutunut ja se tietää kylmää ilmaa. Tule mukaani niin voin auttaa sinua”, kolli sanoi ja koitti hymyillä hiukan. Minua epäilytti. Halusin muutenkin olla mieluummin yksin.
“Ei kiitos”, sanoin ja peräännyin pari askelta, “Voitko jättää minut rauhaan?”
“Selvä, mutta älä syytä minua kun näännyt nälkään”, Eetu sanoi ja loikki pois. Omituinen kissa kerrassaan. Huokaisin helpotuksesta ja rentoutin lihakseni. Metsässä minun täytyisi olla kokoajan hereillä ja tarkastella ympäristöäni. Ei se eronnut kaksijalkalasta juurikaan, mutta täällä seuranani saattoi olla vaikka ja mitä. Loikin pois nukkumapaikkani läheltä syvemmälle metsään. Pian en enää nähnyt merkkiäkään kaksijalkalasta. Tassutin valkoisessa hötössä, jota Eetu oli kutsunut lumeksi. Se oli kylmää ja kostutti tassuni. En uskonut Eetun olevan oikeassa. Ajoittain satoi paljon eikä lumi voinut erota vesisateesta juurikaan. Olin opetellut saalistamaan hiiriä kaksijalkalassa, joten luotin taitoihini tarpeeksi. Löytäisin itselleni kyllä ruokaa metsässäkin.
KP-boosti käytössä
