Merkurius
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Katsoin epäröiden Taivaslaulun eriparisia silmiä. Uskaltaisinko syödä Kuolonklaanin riistaa? Leirissä oli nyt enemmän kissoja, sillä he heräilivät pesistään. Huomasin kahden pennunkin tulevan ulos pentutarhaksi kutsutusta pesästä. Musta naaraskissa venytteli ja käänsi katseensa kohti nousevaa aurinkoa, kun hän astui ulos hämärän oloisesta pesästä.
”Jos se ei ketään haittaa, niin kai se sopii. En halua, että joku kuolonklaanilaisista jää ilman minun vuokseni”, sanoin yhä käheällä äänellä ja vilkaisin taas Taivaslauluaa. Soturin kasvoille piirtyi lämmin hymy.
”Nyt on viherlehti, joten riistaa on tarpeeksi kaikille. Sinun täytyy tulla kuntoon, jotta voit jatkaa Kuolonklaanille saalistamista”, nuori naaras sanoi ja lähti johdattamaan minua ohti saaliista koostuvaa kasaa. Pari kissaa loi minuun epäilevän katseen, kun pysähdyin kasan eteen.
”Syödäänkö tuo jänis puoleksi?” Taivaslaulu ehdotti. Nyökkäsin, joten Taivaslaulu tarttui hampaillaan jänikseen. Kun olimme kääntymässä, meidät pysäytti suuri, tabbykuvioinen kolli. Hänen kasvoillaan oli vihainen ilme, ja ruskeat silmät olivat pelkät viirut.
”Et kai ruoki tuota erakkoa?” kolli kysyi matalalla äänellään ja kohdisti katseensa minuun. Se sai minut tuntemaan hieman ahdistuneeksi, sillä kolli vaikutti vihamieliseltä. Arvelin, että kolli ei ollut hirmuisen vanha. Hän oli kooltaan minua hieman suurempi, mutta todennäköisesti ottaisin hänet kiinni kasvaessani vanhemmaksi.
”Ruokin, koska hänen täytyy tulla kuntoon. Sinäkin saatat jäädä joku päivä ilman saalista, jos Merkurius ei tule kuntoon ajoissa ja ei pääse saalistamaan meille”, Taivaslaulu pisti kovan kovaa vastaan. Arvelin, että kolli tykkäsi kiusata pienempiään. Soturi murahti ja pyöräytti silmiään. Hän ei sanonut sanaakaan, vaan poistui luotamme aukion toiselle laidalle. Jatkoimme matkaa kohti parantajan pesää, mutta pysyin hieman varuillani. Kissa teki selväksi, että hän ei pitänyt minusta.
”Älä välitä Turmaloikasta, hän kiusaa kaikkia. En kyllä ymmärrä, miksi hän puhuu aina erakoista niin rumasti. Hän nimittäin itsekin on entinen erakko, joka tosin on asunut klaanissa suurimman osan elämästään”, Taivaslaulu selitti pohdiskellen. Nyökkäsin jälleen vastaukseksi. Taivaslaulu aloitti haukkaamalla jäniksestä palasen. Sitten hän tarjosi sitä minulle. Vilkaisin nopeasti ympärilleni ja haukkasin palan jäniksestä. Se maistui hyvälle, mutta kotikisun ruoka maistui ehkä paremmalta. Minulla oli ikävä kaksijalkojen tarjoamaa ruokaa, mutta ei riistakaan niihn kamalaa ollut.
”Kuka se toinen kissa parantajan pesässä on? Hän näyttää aika surkealta”, naukaisin hieman surullisena kissan puolesta.
//Taivas?
//342 sanaa
