Merkurius

265 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

//Kirjoittaja: Elandra

//Erakko |

Corona oli tuonut meille aamiaista. Olimme jakaneet rusakon neljään osaan. En viitsinyt sanoa kenellekään, mutta vatsani ei ollut täyttynyt kokonaan. Nälkä kummitteli yhä vatsassani, vaikkakin huomattavasti pienempänä kuin aiemmin.
”Tuletko sinä mukaan?” käänsin kysyvän katseeni Dakotan isään. Vanha kolli oli elänyt meidän kanssamme jo jonkin aikaa. En oikein tiennyt mitä ajatella hänestä. Hän nukkui paljon ja pysytteli suurimman osan ajasta etäämmällä minusta ja veljestäni. Vanha kissa pudisteli päätään. Vastasin siihen vain nyökkäyksellä. Kukaan ei yrittänyt houkutella vanhusta mukaamme, eikä se haitannut minua oikeastaan ollenkaan. En tuntenut Kaarloa ollenkaan, joten olin hänen seurassaan hieman jännittynyt.
Poistuimme palaneesta kaksijalanpesästä ja käännyimme kohti Kuolonklaanin reviiriä. Loikkasin aidalle ja sulavalla loikalla alas toiselle puolelle. Corona ja Dakota tulivat perässäni yhtä aikaa.
”Mitenköhän paljon me opimme tänään?” kysyin ja hidastin tahtiani, jotta kaksi muuta kissaa ehtivät kirimään minut kiinni.
”Tuskin paljoakaan. Kuolonklaanilaisilla ei taida olla kamalasti aikaa opettaa meitä omien oppilaidensa lisäksi”, veljeni tuumi ja kohautti lapojaan. Toivoin salaa näkeväni taas Taivaslaulun. En ollut nähnyt kuolonklaanilaisnaarasta hetkeen.
Ylitimme rajamerkit ja jatkoimme matkaa. Kuljin Kuolonklaanin reviirillä huomattavasti enemmän varuillaan mitä kotona. Katselin ympärilleni ja pyrin kävelemään hiljempaa. Kävely tuntui olevan turhan hidasta, joten jatkoimme matkaa reippain juoksuaskelin.
Ei kulunut kauaakaan, kun saavutimme Kuolonklaanin leirin. Piikkihernepensaat nousivat korkeiksi muureiksi täällä puolen leiriä. Niiden ylitse sattoi nähdä suuret kivenlohkareet, jotka muodostivat leirin toisen seinämän. Leiri tuntui varsin turvalliselta. Kivenlohkareita alas ei kovin helpolla päässyt ilman loukkaantumista, eikä muurin yli voinut hypätä. Lisäksi leiriä vartioi öisinkin joku. Olin huomannut sen parantajan pesällä ollessani. Dakota asteli meistä ensimmäisenä sisään leiriin. Pysähdyimme piikkihernetunnelin toiseen päähän ja odotimme, että Punatähti tai joku muu tulisi luoksemme.

//Dakota, Corona tai joku muu?
// 263 sanaa

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *