Merkurius
//Kirjoittaja: Elandra
//Erakko |
Olimme lähteneet poispäin tämän Kuolonklaaniksi kutsutun kissajoukon rajalta. Corona oli innoissaan Kuolonklaanista sekä sen historiasta. Toki minuakin tämä uusi tuttavuus kiinnosti, mutta ei sentään noin paljoa.
”Me emme muuten lähde etsimään niitä klaaneja. Minusta tuntuu, että se klaani ei tehnyt ainakaan mitään kovin hyvää. Jos klaanin nimessä on kuolema, se ei voi olla kovinkaan mukava klaani”, huomautin tasaisella äänellä. Corona kohautti lapojaan.
”Ihan sama, mutta voimmeko me nyt vain mennä syömään?” Dakota kysyi. Naaras taisi olla vähintäänkin yhtä nälkäinen kuin minä ja veljeni olimme.
”Mennään vain”, Corona naukaisi. Juoksimme melko hitain askelin takaisin saaliidemme luokse. Kaivoimme ne nopeasti esiin.
”Kävisikö, jos sinä syöt hiiren ja me jaamme tämän variksen? Saat jämät, jos niitä jää”, Corona ehdotti suurikokoiselle kissalle. Dakota harkisti asiaa hetken, mutta nyökkäsi sitten. Hän vaikutti mukavalta kissalta, sillä antoi meidän jakaa suuremman saaliin. Vaikka olimme tunteneet vasta alle puoli päivää, uskalsin olla jo avoimempi Dakotan seurassa. En tietenkään voinut vielä luottaa naaraaseen ihan täysin, sillä en tiennyt hänestä paljoakaan. Aloimme syömään varista Coronan kanssa, ja Dakota kävi saalistamani hiiren kimppuun.
Syötyämme aloimme kaikki pesemään turkkejamme. Omani oli mennyt sotkuiseksi päivän mittaan, eikä Coronankaan turkki vaikuttanut sen siistimmältä.
”Oletko päättänyt miten aiot jatkaa tästä eteenpäin?” kysyin ja siirsin katseeni Dakotaan. Naaras näytti olevan hieman hämillään, jonka vuoksi tarkensin kysymystäni vähän:
”Aiotko jäädä meidän seuraamme vai jatkaa matkaasi jonnekin muualle?”
//Dakota?
// 220 sanaa
