Mirri
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Roihu makasi vierelläni silmät ummessa. Häntämme olivat suojelevasti toistemme ympärillä. Roihun valkea etutassu kimalteli pesän aukkojen välitse tunkevasta auringon valosta. Vaikka olikin jo lehtisade, aurinko silti paistoi ainakin joinain päivinä. Yhtäkkiä matkasin ajassa taaksepäin hetkeen, kun näin Roihun ensi kerran. Silloinkin paistoi aurinko. Muistan savun hajun, joka oli pinttynyt nenääni ja kuinka Roihun antama rotta oli tuntunut koko maailman parhaalta aterialta, kun en ollut syönyt koko päivään. Nyt olin jo ollut monen monta päivää ilman ruokaa vaikeimpina aikoinamme metsässä. Heräsin ajatuksistani, kun partio palasi pesälle. Katsoin, kun kissat toivat ruokaa pesään. Nousin hitaasti, mutta herätin silti vahingossa Roihun.
“Ruokaa, mennään hakemaan”, sanoin ja kipitimme äkkiä tuomisten luo. Nappasimme runsaasta määrästä vain kaksi rottaa ja olimme jo lähdössä takaisin pesiemme luo, kun Ametisti-niminen kissa seisahtui eteemme. Hänen arvosteleva katseensa kulki meidän ylitsemme. Roihu pudotti rotat käpäliinsä ja sihisi sylki suustaan tirskuen. Taistelin pelkoreaktiota vastaan ja koitin olla mahdollisimman vahvan näköinen. Onneksi Roihu oli sokealla puolellani, joten en tulisi yllätetyksi.
“Ketäs täällä on rottavarkaissa”, Ametistin uhkaava äänensävy sai minut sävähtämään pienesti, mutta palauduin takaisin pelottomuuteen miltei heti.
“Emme ole saaneet syödäksemme koko päivänä. On vain reilua, että saamme nyt jotain partioiden jälkeen”, Roihu ärähti. Vilkaisin oranssiturkkista ystävääni ja toivoin, että tämä ei tekisi nyt mitään typerää.
“Anna olla, Roihu. Ei Ametisti varmasti pahaa aio”, nau’uin koittaen pitää optimismin mukana äänessänikin asti. Hymyilin kilpikonnakuvioiselle kollille aurinkoisesti, vaikka tämä näytti siltä, että voisi repiä minut palasiksi.
“Kaikki kissat eivät tahdo hyvää, Mirri! Sinun täytyy lopettaa olemasta noin sinisilmäinen”, Roihu murahti ja nappasi rotat leukoihinsa. Hymyilin kiusalliselle hiljaisuudelle ja nappasin toisen rotan suuhuni. Livahdimme omaan nurkkaamme syömään yhdessä.
***
“Ametisti”, naukaisin kollille, joka istuskeli yhden pesän aukon reunalla katsellen ulos yhden nahan palan takaa. Hän käänsi päätään hiukan ja katsoi minua kylmästi.
“Olen pahoillani Roihusta. Todella toivon, ettet revi minua kappaleiksi”, sanoin naurahtaen väkinäisesti.
//Ame?
