Mirri
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Säikähdin vähän, kun Laku ilmoitti olevansa jumissa, mutta tuo pääsikin pyristelemään pienestä raosta suurempaan tilaan minun ja Roihun viereen. Vilkaisin Roihua ja sitten Lakua.
“Jatkammeko vain eteenpäin?” kysyin.
Roihu oli sanonut luulevansa, että tämä veisi rakennusten toiselle puolen, mutta entä, jos se ei veisikään sinne ja menisimme hukkaan?
“Jatketaan vain. En halua takaisinkaan kääntyä”, Laku puuskahti.
Roihukin nyökkäsi ja otti sitten taas johdon. Tassutin naaraan perään. Kuulin Lakunkin askeleet takani. Vilkaisin taakseni nyt, kun tilaa oli siihen tarpeeksi. Laku näytti rauhalliselta, liiankin rauhalliselta minun makuuni.
“Roihu, huuda kovaa, jos näät rottia niin me muut osaamme varautua!” Laku vitsaili.
Naurahdin kuuluvasti.
“Niin, ellet tule syödyksi ennen sitä”, komppasin kollia.
Yhtäkkiä Roihu pysähtyi aloilleen. Hänen silmänsä olivat pelokkaat, kun hän käänsi päänsä.
“Rottia! Rottia!” naaras huudahti ja loikkasi taaksepäin.
Tuon hintelä keho oli kaikesta laihuudestaan huolimatta tarpeeksi vahva kaatamaan minut. Laku katsoi ylitsemme, kun kierimme maassa koittaen päästä ennen toista ylös.
“Roihu, taidat nähdä näkyjä. Ei tuolla mitään rottia ole”, mustavalkoinen kolli naukui.
“Ei olekaan tein vain kiusaa”, Roihu naukui, kun vihdoin kömpi jaloilleen seuraten minun esimerkkiäni.
“Ei ole hauskaa”, nau’uin.
“Ai, luulin, että sinä jos joku arvostaisi pikku pilaa”, Roihu vastasi ja mulkaisi minua.
“En silloin, kun jekku pistää minut luulemaan olevani hengenvaarassa!”
“Hiljaa nyt hei, jatketaan ennen kuin kaikki rotat löytävät tänne vain teidän kovaäänisen huutonne ansiosta”, Laku naukui virnuillen. Tuo ei sitten osannut olla tosissaan.
Roihu ravisteli turkkiaan ja oli ottamassa johdon ennen kuin Laku avasi taas suunsa.
“Voisinko minä kävellä edellä?”
Oranssiturkkinen naaras vastasi nyökkäyksellä ja asettui Lakun perään, joten minä jäin viimeiseksi. Jatkoimme matkaamme hiljaisempina kuin koko seikkailumme aikana olimme olleet. Pian käytävä pullauttikin meidät hieman suuremmalle kadulle. Olisimme mahtuneet mainiosti kulkemaan vaikka kaikki vierekkäin parin lisäkissankin kanssa. Tila sai minut tajuamaan kuinka ahtaus olikin jo käynyt hermoilleni.
Ajatukseni keskeytti Roihun kirkaisu. Käännyin katsomaan naarasta ja etsin huudon aiheuttajaa. Pian näinkin sen, suuren rotan nimittäin. Se oli tarttunut kiinni Roihun häntään.
“Laku apua!” huusin ja loikkasin irrottamaan rottaa Roihun hännästä. Tiesin, että yksi rotta tarkoittaisi useampaa, joten meidän pitäisi nyt vain päästä turvaan.
//Laku?
