Mirri
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Katsahdin Lakua iloisesti. Hän tiesi emoni ja isäni. Lämpö heräsi sisälläni. Ehkä Laku voisi kertoa minulle lisää emostani.
“Mirri!” Roihu huudahti. Katsahdin Lakuun anteeksipyytävästi ja kipitin Roihun luokse.
“Kuka tuo on?” Roihu kysyi vauhkona katsellen Lakua lapani yli. “Tekikö hän sinulle jotain?”
“Ei, ei. Hän on Laku”, sanoin ja katsoin tassujani. Naaras oli huolissaan puolestani.
“Hän oli ystävällinen. Hän tunsi emoni!” kerroin Roihulle. Roihu kohautti lapojaan ärsyyntyneesti.
“Et voi tietää, että hän oli rehellinen. Mitä jos hän haluaakin vain päästä lähellesi satuttaakseen sinua?” Roihu sanoi vihaisin ilmein. Katsoin Roihua takaisin.
“Rauhoitu, Roihu. Ei hän aio niin tehdä. Tule, mennään pesille”, sanoin ja kuljetin Roihun meidän pesillemme. Arpi istui jo pesien vieressä tarkkailen meitä vakavat silmät tarkkoina ja korvat valppaana. Vilkaisin Arpeen. Hän näytti melkein pelottavalle, kun tuijotti meitä noin.
“Mirri, älä puhu kissoille, jos en ole kanssasi. En halua, että kukaan käyttää hyväksi sinisilmäisyyttäsi. On sinun syytäsi, että olemme jumissa täällä”, Roihu tiuskaisi mulkaten Arpea. Arpi nousi ja lähti.
“Olen pahoillani”, sanoin ja painoin taas pääni kuin saarnan saanut pentu konsanaan. Roihu silitti selkääni hännällään.
“Haluan vain pitää sinut turvassa”, Roihu naukui. Nyökkäsin hänelle.
“Kiitos”, sanoin ja katsoin varovaisesti naaraan vihreisiin silmiin. Roihu hymyili ja veti minut lähelleen. Nojasin tämän turkkiin ja annoin hänen silittää selkääni hännällään. Kiedoin oman häntäni hänen selälleen.
