Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Muru katseli ihmeissään ulos kopan ritilöiden välistä. Kaikkialla näkyi jotakin uutta ja mielenkiintoista. Koppa liikkui kuitenkin niin kovaa vauhtia eteenpäin, että Murun oli hankala keskittyä kauaa mihinkään yhteen asiaan. Hän keskittyikin uusiin hajuihin, joita ilma tässä uudessa paikassa oli täynnä. Muru oli juuri tänään saanut ikiomat kaksijalkansa, jotka olivat tulleet hakemaan nuorta kisua melko yllättäen. Varautuneena, mutta uteliaana Muru oli tullut tutustumaan näihin ja lähtenyt hetken kuluttua innoissaan näiden mukaan, kohti uutta, ikiomaa kotia. Hän oli kuullut emoltaan, että Murun näköiset, kirjavat kissat olivat usein ne pentueen naaraat, joita tultiin hakemaan uuteen kotiin ensimmäisenä, joten Muru oli onnekseen osannut odottaa sitä. Olihan hänestä kieltämättä hyvin haikeaa jättää pentuetoverit taakseen, mutta se oli osa halutun ja kauniin kotikisun elämää. Muru tiesi tottuvansa siihen kyllä. Sitä paitsi, hän oli aina halunnut oman kodin.
Äkkiä koppa laskeutui maan tasalle. Muru erotti uuden kaksijalkansa suuret jalat kopan vieressä. Yhtäkkiä seinä avautui ja sen takaa paljastui uusi seinien ympäröimä maailma. Sisältä tulevat tuoksut olivat täysin erilaisia, kuin hänen syntymäkodissaan. Äkkiä Muru jähmettyi paikoilleen silmät selällään — naaras haistoi toisen kissan, vahvasti hänen kaksijaloilleen haisevan kollin, sisällä talossa.
”Luulin, että tämä olisi minun kotini. Toitteko minut jonkun toisen kissan kotiin? Onko tässä käynyt joku väärinkäsitys? Hei! Kuuletteko?” Muru alkoi naukumaan kaksijaloille kimeällä äänellä paniikissa.
Kaksijalan tassu ilmestyi kopan ritilän eteen. Muru nuuhkaisi sitä niin, että laikukas nenä osui siihen. Sitten kaksijalka avasi kopan ja alkoi paijaamaan Murun päätä. Se rauhoitti hiukan, mutta Muru oli edelleen niin kovin hämillään. Kenen koti tämä oikein oli? Hetken päästä kaksijalan käsi katosi edestä.
”Saanko minä nyt tulla ulos?” Muru maukui varautuneena. Häntä jännitti paljon, kuka kissa talossa oikein asui ja kuinka tämä suhtautuisi Muruun. Olihan tuo toinen kissa ollut täällä ensin. Muru ei kuitenkaan halunnut ajatella sitä, sillä ajatus sai hänet kateelliseksi.
Kaksijalka ääntelehti myöntävään, lämpeään sävyyn, jonka Muru tulkitsi jonkinlaiseksi kannustukseksi tai myöntäväksi vastaukseksi kysymykseen. Kilpikonnakuvioinen naaras kurkisti ulos kopasta ja vilkaisi kahdesti kummallekin puolelle. Hän veti päänsä nopeasti takaisin koppaan, kun näki liikettä edessä päin. Se oli vaalea, naamiokuvioinen, tuuheaturkkinen kolli. Kolli tapitti Murua sinisillä silmillään ja asteli hitain askelin lähemmäs koppaa ilmaa haistellen. Ennen kuin toinen kissa pääsi liian lähelle Murua, toinen kaksijaloista kauhaisi tämän ylös syliinsä. Muru tunsi mustasukkaisuuden piston. Miksei hän on ollut tuossa sylissä? Miksi hän oli täällä alhaalla, ahtaassa kopassa? Samassa jotakin herkullisen tuoksuista ilmestyi Murun eteen. Vesi kielellä hän uskaltautui hitaasti ja varoen ulos kopasta, namia rouskuttaen. Hän ei ollut koskaan syönyt mitään niin hyvää! Silloin naaras tunsi selässään kevyitä silityksiä, minkä jälkeen toinen kaksijalka nosti Murun varovasti syliinsä. Muru katseli ympärilleen silmät pyöreinä. Kaksijalka näytti iloiselta ja se alkoi rapsuttaa Murun leukaa ja kaulurialuetta. Muru kehräsi kovaan ääneen iloisena ja puristi kynsillään kaksijalan käpälää. Hän halusi jäädä tähän koko päiväksi. Kun Muru vihdoin avasi taas silmänsä, hän huomasi kollikissan tuijottavan häneen edelleen hämillään toisen kaksijalan sylistä. Kolli lipoi huuliaan; kai tämäkin oli saanut sitä herkkua.
”Hei! Mi-minä olen Muru. Kuka sinä olet?” Muru naukaisi hennolla äänellä, hieman ujostellen, mutta silmät uteliaisuudesta ammollaan. Hän ei halunnut tehdä huonoa ensivaikutelmaa ja toivoi, ettei toinen kissa olisi vihamielinen. Kolli vaikutti Murusta ainakin rennolta kaksijalan sylissä ollessaan. Ja hän vaikutti pitävän samoista herkuista. Ehkä heistä voisi tulla hyviä ystäviä! Muru toivoi, että kaksijalat laskisivat heidät pian alas, jotta tutustuminen olisi helpompaa.
//Kalle? <3
