Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
”Minä kuolen!” voikersi Kalle uudelleen samalla, kun tassutti edes takaisin paniikissa.
”Etkä kuole! Kalle-”, Muru yritti rauhoittaa ystäväänsä, jonka otsa vuoti verta.
”Enkä ehtinyt edes löytää Neposta!” Kalle parahti.
”Kalle, katso minuun. Rauhoitu. Hengitä syvään!” Muru käski.
Naaras oli hädin tuskin ehtinyt tasaamaan omaa hengitystään sen jälkeen, kun oli rojahtanut pensaikkoon suojaan ennen kuin hirviö oli ennättänyt kaksikon kohdalle. Kalle oli pelastanut hänen henkensä. Muru ei voinut uskoa sitä. Hän oli kovin järkyttynyt tapahtuneesta, mutta ei ehtinyt nyt prosessoida omia tunteitaan ollenkaan, kun huoli ystävästä puski päällimmäiseksi.
”Muistatko, mihin löit pääsi?” Muru kysyi, kun Kalle vihdoin pysähtyi katsomaan häntä silmiin.
”En… muista”, Kalle näytti siltä, että yritti kovasti miettiä. Pieni verinoro valui Kallen nenänpäältä valkoiselle poskelle.
”Muru, minua pyörryttää!” naamiokuvioinen kolli voihkaisi.
Nyt Muru huolestui jo toden teolla.
”Koita kestää! Meidän täytyy lähteä kotiin. Kaksijalat hoitavat sinut kuntoon!” Muru naukui korkealla äänellä.
Samassa Kallen jalat näyttivät pettävän ja kolli kaatui kyljelleen. Muru syöksyi avuttomana hänen luokseen. Kollin kylki kohoili, mutta silmät olivat kiinni. Muru huiskaisi Kallen korvaa etutassullaan. Se värähti.
Yhtäkkiä Kalle avasi silmänsä.
”Hyi!” kolli huudahti. ”Joku on tehnyt lätäkön tähän!”
Turkkiaan ravistellen Kalle hoippui pensaikon ulkopuolelle. Muru tuijotti ystäväänsä hämmentyneenä. Naaras seurasi kuitenkin Kallea ulos pensaikosta.
”Luulin, että pyörryit!”
”Niin minä teinkin. Eikö niin kuulu tehdä, jos alkaa pyörryttää?” Kalle sanoi. Muru räpytti silmiään.
”Se… on jotain mikä tapahtuu itsestään. Nyt sinä esitit pyörtynyttä”, naaras selitti. ”Lähdetään takaisin.”
Kallen kasvoilla oli eksyneen näköinen ilme, kun tämä tuijotti Murun ohitse.
”Mutta… Neponen!”
”Kalle. Olet lyönyt pääsi.”
Muru kääntyi katsomaan samaan suuntaan. Se oli Neponen.
//Kalle ja Neponen
