Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Muru kyyristyi alas kesken lauseen kuullessaan lähestyvän äänen. Ennen kuin hän ehti paikantaa sen, hän kuuli muutamia hännänmittoja edellä kävelevän Kallen hätääntyneen avunrääkäisyn ja näki, miten ystävä lähti juoksemaan vimmatusti eteenpäin. Muru tuijotti kauhusta kankeana, kuinka Kalle välttyi nipin napin törmäyksestä omituisen, kapean ja kiiltävän esineen kanssa, joka kuljetti päällään istuvaa kaksijalkaa lujaa vauhtia eteenpäin korkeilla pyörivillä asioilla, joiden liikkeestä ja muodosta Murulla tuli oitis mieleen hirviöiden käpälät. Se sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn.
Kilpikonnakuvioinen kotikisu pidätti hengitystään pienen pihlajan juurella, kunnes kaksijalka härveleineen oli tiessään. Kauempana edessäpäin hän näki pienen valkean karvamytyn pinkovan edelleen eteenpäin. Kalle oli ylittänyt pienen ukkospolun, ja Muru arvioi tämän juoksevan nyt jo ainakin viiden hirviönmitan päässä siitä.
Äkkiä Murun valtasi paniikki.
Hän olisi halunnut huutaa Kallelle, että tämä pysähtyisi ja odottaisi. Että vaara oli ohi. Mutta kurkusta ei päässyt pihaustakaan.
*Pahus!*
Muru veti syvään henkeä yrittäen rauhoitella itseään. Hänen olisi nyt oltava rohkea ja ylitettävä ukkospolku yksin. He eivät saisi joutua Kallen kanssa yhtään enempää erilleen toisistaan.
Varovaisesti ja hyvin matalana Muru lähti kipittämään kohti pientä ukkospolkua, pälyillen jatkuvasti ympärilleen koirien, kaksijalkojen ja hirviöiden varalta.
Soraisen polun reunaan saavuttuaan Muru jähmettyi aloilleen korvat luimussa. Hän pälyili Kallen suuntaan, mutta tajusi, ettei ystävää näkynytkään missään. Murun polkuanturoista katosi tunto. Kalle ei saisi eksyä!
Sydän jyskyttäen Muru astui ukkospolulle. Samassa hänen ohitseen viuhahti jotain valkeaa.
Muru pysähtyi keskelle ukkospolkua katsoakseen taakseen. Kalle oli palannut takaisin!
Muru jähmettyi kauhusta tuntiessaan lähestyvän jyrinän.
//Kalle?!?!
