Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Kalle oli pujahtanut ulos ikkunaluukusta mitään sanomatta, ja Muru kipitti äkkiä hänen peräänsä. Kalle ei näyttänyt pitäneen Murun hämäyksestä, mutta Muru ei ymmärtänyt, miksi Kalle otti sellaisen leikin niin kovin vakavasti. Naaraalle tuli kuitenkin huono omatunto, kun oli pahoittanut Kallen mielen.
Muru loikkasi ikkunalaudalle ja kurkisti ulos: Kalle istui alhaalla maassa pää painuksissa ja mumisi itsekseen jotakin, mistä Muru ei saanut selvää. Tuuheaturkkinen kolli näytti surkealta. Murun mielestä Kalle oli kieltämättä hiukan liian dramaattinen — itsehän Kalle oli halunnut leikkiä. Vai esittikö Kalle vain loukkaantunutta, koska oli juuri hetkeä aikaisemmin loukannut itse Murun tunteita? Muru laskeutui äkkiä Kallen viereen ja oli kuulevansa niiskutusta. Itkettikö Kallea? Muru nuuhkaisi varovasti Kallea, josta huokui surua. Kolli ei esittänyt, vaan hänelle oli ihan oikeasti tullut paha mieli, kuten naaras oli pelännyt.
”Voi ei! Tuliko sinulle noin paha mieli?” Muru naukaisi nyt myös surullisena. Kalle käänsi päänsä poispäin.
”Älä yritä. Sinä vain teet pilkkaa minusta!” Kalle niiskutti.
”Anna anteeksi, Kalle! Minä vain laskin leikkiä, ihan tosi”, Muru sanoi hiljaa, pahoitteleva ilme kasvoillaan. Hänellä oli kamala olo siitä, että oli saanut Kallen tuntemaan olonsa pilkatuksi. Miten typerä Muru olikaan ollut! Kilpikonnavalkoinen naaras halusi ennen kaikkea olla hyvä ystävä, eikä hän kestänyt nähdä Kallea noin surkeana. Kunpa vain Murun uusi ystävä uskoisi häntä!
Kun Kalle ei sanonut mitään, Murunkin silmät alkoivat vettyä. Muru astui varovaisesti lähemmäksi Kallea, joka tuijotti maata, eikä vieläkään katsonut Murun suuntaan. Hän puski hellästi sininaamioisen ystävänsä poskea ja korvaa.
”Uskothan sinä, etten tarkoittanut pahaa?” Muru kysyi ääni väristen ja sukaisi kielellään Kallen korvantaustaa sovittelevasti. Silloin kollin pää kääntyi refleksinomaisesti.
”Voi Kalle, sano jotain!” Muru parahti itku kurkussa. Hän yritti tavoittaa Kallen katsetta epätoivoisilla, anovilla silmillään. Muru ajatteli antavansa Kallen härnätä häntä niin paljon, kuin tämä jaksaisi, jos kolli vain antaisi hänelle anteeksi…
//Kalle? :C
