Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
”Kymmenen, yksi.”
Lopettiko Kalle jo laskemisen? Muru oli päässyt vasta märkään paikkaan saakka yrittäessään keksiä piilopaikkaa. Hän pysähtyi kääntäen korviaan taakse päin. Mitään ei kuulunut. Naaras arveli, että Kalle muisti kuitenkin, että ”yksi” oli pienin luku. Muuten kolli tuntui luettelevan lukuja vain siinä järjestyksessä, kun ne sattuivat tulemaan mieleen. Se oli tosi suloista Murun mielestä.
Kilpikonnavalkoinen kotikisu kurkisti varovasti märän paikan ulkopuolelle. Kallea ei näkynyt, mutta riskiä ei kannattanut ottaa. Niinpä Muru tyytyi piiloutumaan märkään paikkaan, osin sen valkoisen maassa kiinni olevan asian taakse, jonka päällä kaksijalat välillä istuivat.
Piilo ei ollut kummoinen, sillä Murun tuuhea turkki pilkotti selkästi näkyvissä, mutta ainakin Kalle löytäisi hänet tarpeeksi helposti, hän ajatteli.
Kului tovi, ja sitten Muru kuuli Kallen tepastelevan märän paikan ohi.
”Muruu… sinulla on taas liian hyvä piilo!” naaras kuuli Kallen nurisevan jossakin oleskeluhuoneen seudulla.
Samassa jokin osui oveen ja liikautti sitä.
”Hahaa! Muru! Minä näen sinut!”
Naamiokuvioinen kolli tupsahti Murun eteen voitonriemuisena.
”Mitä haluaisit tehdä sitten?” Muru hymyili.
//Kalle?
