Muru
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Kalle oli hypännyt ruokapaikan tasolle ja alkanut maistelemaan kaksijalkojen ruokaa. Muru ei pitänyt siitä yhtään. Hän huomautti Kallelle, ettei tämän todella kuuluisi olla tasolla alkuunkaan, mutta naamiokuvioinen kolli vetosi vain hirvittävään nälkäänsä, kuin tällä olisi ollut jokin hätä.
”Ole kiltti ja pidä vahtia. Sano minulle, jos kaksijalat ovat tulossa”, Kalle pyysi.
Muru huokaisi ja pudisteli päätään. Uskomatonta… Eikö Kallen emo ollut opettanut tälle, miten siveetöntä kaksijalkojen tasoille hyppiminen, saati niiden ruokiin koskeminen oli? Murun mielestä säännöt olivat selkeät. Kissat eivät syöneet kaksijalkojen ruokia, ja kaksijalat eivät syöneet kissojen ruokia. Kaksijalat ruokkivat heitä, mutta sopimukseen kuului yleisiä sääntöjä. Murulle oli opetettu ne jo pienenä pentuna.
”Et sinä voi vain mennä syömään kaksijalkojen ruokia! Se on todella sopimatonta”, Muru maukui tiukasti. Eniten hän oli kuitenkin huolissaan siitä, että Kalle jäisi kiinni. Häntä pelotti mitä siitä seuraisi. Entä jos kaksijalat söisivät Murun ja Kallen ruoat tai jättäisivät heidän ateriansa välistä?
”Mutta tämä on hätätilanne! Muru ole niin kiltti… Tässä ei mene kauaa”, Kalle intti.
”Tämä on huono ajatus, Kalle…” Muru yritti saada Kallen luopumaan päähänpistostaan, mutta turhaan. Kalle katsoi Murua epätoivoisen anovasti sinisillä silmillään, eikä Muru halunnut jättää ystäväänsä pulaan.
”Hyvä on, vahdin tässä”, Muru huokaisi.
Silmänräpäyksessä Kalle oli jälleen työntänyt päänsä kaksijalkojen ruokaan, omituisen rapisevan peitteen alle. Muru vilkaisi sivulle, höristi korviaan ja varmisti, että märästä paikasta kuului edelleen lorisevaa veden ääntä. Kilpikonnavalkoinen naaras keskittyi ainoastaan sen kuunteluun. Hänen tassunpohjiaan pisteli inhottavasti ja hän hermoili siitä, ehtisikö Kalle pois tasolta ajoissa. Murua otti myös päähän Kallen dramaattisuus sekä se, miten ison riskin kolli pakotti heidät ottamaan. Sitä paitsi oli Murulla itselläänkin jo nälkä. Hänellä vain sattui lisäksi olemaan yleisiä käytöstapoja…
Äkkiä Muru säpsähti, kun veden lorina lakkasi. Märästä paikasta kuului kaksjalkojen askelia. Tuuheaturkkinen naaras kääntyi Kallen suuntaan, joka maiskutti edelleen ruokaa kovaan ääneen tason päällä. Murun kurkusta ei ensin lähtenyt ääntä ollenkaan, kun hän yritti huudahtaa varoituksen ystävälleen.
”Kalle, tule alas!” hän naukaisi korkealla äänellä.
Kalle nosti päänsä ylös niin nopeasti, että ruokien päällä oleva peite lähti pois paikaltaan melkein kokonaan.
”Odota! Laita tuo takaisin ruuan päälle, muuten ne huomaavat heti!” Muru maukui hädissään, ennen kuin Kalle ehti loikata alas.
”Miten minä sen muka teen?” Kalle parkaisi hätääntyneenä. Sininaamioinen kolli alkoi sörkkiä peitettä etutassullaan.
Samassa toinen kaksijaloista tuli ulos märästä paikasta. Muru tuijotti paikalleen jähmettyneenä, miten toinenkin kaksijalka ilmestyi näkyviin. Hän sai huokaista helpotuksesta, kun ensimmäinen käveli nukkumispaikkaan. Naaraskaksijalka näki kuitenkin Murun ja mölisi jotakin. Aivan kuten Muru oli pelännytkin, kaksijalka lähti tulemaan ruokapaikkaa kohti. Muru lähti nopeasti kipittämään kaksijalkaa vastaan. Kilpikonnakuvioinen naaras pysäytti kaksijalan pysähtymällä suoraan tämän jalkojen juureen maukumaan. Kaksijalka antoi Murulle silityksiä, ja Muru yritti kuulostaa hellyydenkipeältä pennulta ja saada siten kaiken huomion. Hän kiehnäsi kaksijalkansa jalkoja vasten ja suunnitelma toimi hetken aikaa. Lopulta kaksijalka kuitenkin kaappasi Murun lattialta syliinsä ja lähti kävelemään ruokapaikkaa kohti.
”Voi ei!” Muru naukaisi hädissään.
Hän puristi kynsiään hellästi kaksijalkaa vasten ja toivoi, että olisi voittanut Kallelle tarpeeksi aikaa peittää jälkensä. Mitä jos Kalle jäisi kiinni ja heitä molempia rangaistaisiin? Mitä jos Murukin menettäisi nyt kaksijalkojen luottamuksen?
// Kalle? D=
