Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Nefiri oli kahden ystävänsä kanssa viettänyt kujakissayhteisössä jo niin paljon aikaa, että hän oli jo hyvää tahtia oppimassa talon tavoille. Hän ei ollut enää yhtä hermoraunioina kuin vielä jokin aikaa sitten oli ollut, vaikkei hän aivan huolettomana kyennytkään olemaan. Kadut olivat alkaneet tuntua enemmän tutuilta kuin vaarallisilta ja vierailta, mutta silti hän oli partioissa aina varuillaan. Kujakissayhteisön kissoihin hän ei edelleenkään luottanut, mutta ei enää jaksanut uskoa heidän odottavan mahdollisuutta tappaa hänet. Nyt hänellä oli lisäksi yksi kissa lisää johon luottaa: Leopardi. Leopardin taitoihin tai kykyihin hän ei tietenkään luottanut, mutta hän tiesi, ettei erakkonaaras ollut millään tavalla uhka. Leopardi oli siihen liian hellämielinen. Välillä naaras oli Nefirille hyvääkin seuraa, sillä hänen kanssaan oli helppo olla. Jos valkea naaras halusi saada ajatuksensa muualle, hän etsi Leopardin käsiinsä ja antoi tämän puhua pulputtaa tuokion jos toisenkin.
Suuri osoitus kujakissayhteisön kasvavasta luottamuksesta oli se, että tulokaskolmikko pääsi nykyään välillä yhdessä partioon. Se helpotti Nefirin oloa entisestään. Ei siksi, että hän olisi tuntenut olonsa turvallisemmaksi, mikä sekin oli kyllä totta. Enemmän siitä syystä, että yksin kujakissayhteisön kissojen kanssa partioiminen oli ollut kiusallista. Hiljaisuus oli ollut välillä niin piinaava, että Nefiri oli ollut jopa tyytyväinen aina kun pääsi Leopardin kanssa samaan kujapartioon. Naaraan kanssa oli nimittäin helppoa keskustella, ainakin muihin verrattuna. Nefiriä ei millään voinut sanoa ujoksi kissaksi, vaikka ei mikään räjähtävä persoona ollutkaan. Molemminpuolinen luottamuksen puute kuitenkin aiheutti sen, ettei hänen ja kujakissayhteisön jäsenten välillä ollut paljoa puhuttavaa. Välillä joku kommentoi yhdentekeviä säätilasta tai ohi kulkevasta kaksijalasta, mutta syvempiä keskusteluja oli ollut turha toivoa.
Tänään Nefiri ja Rubiini oli uskallettu päästää samaan partioon. Nuori erakko kipitti vanhemman naaraan rinnalla muutaman kujakissayhteisön kissan ympäröidessä heitä. Edelleen tuntui siltä, että he olivat ennemmin vankeja kuin yhteisön jäseniä, mutta Nefiri ei viitsinyt valittaa kun oli kerrankin päässyt ystävänsä kanssa samaan aikaan ulos.
”Osaatko sinä taistella hyvin?” Rubiini kysyi hiljaisuuden rikkoen, pää uteliaisuudesta kallellaan. Nefiri oli kiitollinen siitä, että nuorempi kissa oli keksinyt jotain puhuttavaa; ilmapiiri partiossa oli hiukan tukala.
”Osaan, vaikka itse sanonkin”, Nefiri vastasi hetken päästä. ”Pienestä asti jaoimme siskoni kanssa hommat niin, että hän metsästi ja minä puolustin meitä muilta kissoilta, kaksijaloilta tai miltä tahansa otukselta joka meitä kulloinkin uhkasi. Väkisinkin opin ihan kelpo taistelijaksi.”
Nefirin oli ollut pakko oppia, sillä he eivät olisi muuten selvinneet kaksijalkalan karuista oloista. Nefiri ei ollut koskaan varsinaisesti harjoitellut taistelemista, sillä hän oli päässyt työstämään taitojaan muutenkin. Päivät, joina hän ei joutunut taistelemaan ketään vastaan, olivat olleet hyviä päiviä. Ja harvinaisia.
”Miksi niin?” Nefiri kysyi uteliaana. Hän ei tiennyt, minkä tasoinen taistelija Rubiini itse oli. Tuskin vielä kovin hyvä, olihan naaras melko nuori. ”Jos haluat, voin opettaa sinua joskus. Taisteleminen on tärkeä taito.”
//Rubiini?
