Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko |
Oli kulunut muutama päivä minun ja uuden tuttavani kohtaamisesta. Nyt tunsin hänet jo Rubiinina; meillä oli ollut aikaa tutustua ja jutella odottaessamme, että Silveri tokenisi. Itse olin tosin pitänyt kieleni tiukasti kurissa, enhän tiennyt, pystyinkö oikeasti luottamaan näihin kissoihin. Olin kokenut parhaaksi jättää kertomatta suunnitelmistani ja tyytyä keskustelemaan pinnallisemmista aiheista, kuten säästä ja kaksijaloista.
Olimme löytäneet Silverin kehnossa kunnossa. Rubiinin kertoman mukaan kaksi muuta kissaa oli hyökännyt kollin kimppuun ja haavoittanut tätä. Hetken tutkailtuani olin huomannut, etteivät haavat olleet kovin vakavia – tai niin olin ainakin toivonut, sillä enhän minä mitään parantamistaitoja omistanut. Asiantuntevaa teeskennellen olin todennut vain, että Silveri tarvitsi lepoa. Tuurikseni olin oikeassa, erakko näytti toipuvan ilman kummempaa hoitoa. Hengitys ei enää parina viime päivänä ollut kuulostanut yhtä raskaalta, ja välillä Silveri oli raottanut silmiäänkin syvästä unestaan.
Rubiini oli pysynyt visusti vanhemman erakon vierellä, he vaikuttivat läheisiltä. En tietenkään tiennyt, mikä asian laita oli, mutta nuori naaras vaikutti syvästi välittävän Silveristä. Tarkkaillessani kaksikkoa olin huomannut, että asetelma muistutti minua ja Isaa. Rubiinissa ja Isassa oli jotain samaa, mitä en kunnolla pystynyt määrittelemään. Ehkä se oli vain nuorukaisille tyypillistä huolettomuutta ja iloisuutta. Isan hymyä ja elämäniloa olinkin jäänyt kaipaamaan. En voinut olla ajattelematta, että ehkä suostuin auttamaan Rubiinia juuri siksi, että hän toi mieleeni tuon liian nuorena kuolleen erakon.
”Miten te tunnette toisenne?” kysyin, ja oma ääneni havahdutti minut ajatuksistani. En ollut tarkoittanut kysymyksen pääsevän ulos suustani, vaikka sitä olinkin mielessäni pyöritellyt. Minua vastapäätä, Silverin vieressä istuva Rubiini kohotti katseensa harmaasta kollista. Olimme istuneet hiljaa aamulla herättyämme käydyn sananvaihdon jälkeen. Silmäkulmastani näin auringon kurottelevan huippuaan kohti – pian olisi aika lähteä etsimään jotain syötävää.
”Ei sinun tarvitse vastata”, lisäsin, kun valkoinen naaras näytti pyörittelevän kysymystä mielessään. ”Tulin vain ajatelleeksi, että näytät välittävän hänestä paljon.”
//Rubiini?
//285 sanaa
