Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko |
Minun oli lähdettävä. Olin päättänyt sen jo jonkin aikaa sitten; en voisi jäädä Isan, Oreon ja Kikin luo. En ollut täysin selvillä, kuinka kauan Isan kuolemasta oli kulunut. Ajan seuraaminen ei ollut tuntunut oleelliselta.
Tänä aikana, kuinka pitkä se ikinä olikaan, olin kuitenkin ehtinyt ajatella paljon. Aluksi olin hautonut kostoa sille kissalle, joka nuoren naaraan oli tappanut. Myöhemmin olin todennut sen tehottomaksi ajattelutavaksi. Tuo kissa ei nimittäin ollut se ongelma, vaan se, mitä hän edusti koko olemuksellaan. Nimittäin hänen klaaninsa.
Halveksin tapaa, jolla klaani suojeli reviiriään. Se oli itsekästä; me olisimme vain kulkeneet alueen läpi, ehkä saalistaneet pari eläintä. Noinkin pieni asia oli heille kuitenkin liikaa. Ja koska heitä oli paljon yhdessä, ja he olivat tuon harmaan kissan kaltaisten johdettavina, he saattoivat pompotella muita miten lystäsivät.
Siinä ei ollut mitään reilua. Meistä ei ollut ollenkaan harmia, emmekä edes taistelleet heitä vastaan. Silti Isan piti kuolla. Hän ei varmasti ollut ensimmäinen erakko, jonka klaanikissat tappoivat itsekkyydensä vuoksi.
Joskus olin ajatellut haluavani johtaa samanlaista kissajoukkoa. Minä kuitenkin välitin muista; halusin, että kaikki kissat saisivat elää rauhassa. Klaanin olemassaolo oli väärin. En voinut vain katsoa, kun joukko kissoja rellesti metsässä miten lystäsi ohikulkijoita tappaen.
”Mitä tuumit?”
Käännähdin ympäri riistäen katseeni punertavalta iltataivaalta. Ursa katsoi minuun, hän näytti huolestuneelta. Hän, Oreo ja Kiki olivat syy siihen, miksi en ollut vielä lähtenyt. En halunnut jättää heitä. Mutta vaikka rakastin siskoani, tiesin, etten voisi elää itseni kanssa, jos en lähtisi etsimään ratkaisua.
”Ursa”, aloitin miettin sanojani tarkkaan. ”Tiedän, että olet huomannut minun käyttäytyneen oudosti. Olen miettinyt asioita.”
Ruskea erakko ei sanonut mitään, vaan odotti minun jatkavan. Tavallaan olin halunnut, että hän olisi arvannut mihin sanoillani pyrin, jottei minun olisi tarvinnut sanoa sitä ääneen.
”Haluan tuhota sen klaanin. Ja sitten haluan korjata sen. Siksi en voi jäädä luoksenne. Minun on oltava yksin jonkin aikaa.”
//297 sanaa
