Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko |
Kuljin kaksijalkalan hiljaisia katuja pitkin. Vaikka kaksijalkoja taikka muita kissoja ei näkynyt, osasin pysyä aina varuillani. Kuuntelin tarkasti ympäristöäni koirien haukunnan tai lähestyvien askelien varalta. Hajuaistiini turvauduin kuitenkin enemmän, vaikka kaksijalkalan monien hajujen sekamelskassa sillä ei yksin aina pärjännyt. En törmännyt onneksi matkallani keneenkään, en viholliseen enkä ystävään.
Ursa oli lähtenyt etsimään meille ruokaa, kuten työnjakomme yleensä toimi. Minun oli myönnettävä, että hän teki ehkä enemmän töitä ravatessaan hiirien ja oravien perässä päivät pitkät, sillä aikaa kun minä vaeltelin ympäri kaksijalkalaa ympäristöämme vartioiden. Jos väärä kissa sattuisi liian lähelle asuinpaikkaamme, ajaisin hänet pois. Näin ei kuitenkaan usein käynyt, mutta vaikka en uurastanutkaan niin kuin siskoni, ei se tuntunut häntä haittaavan.
Pysähdyin, kun vieraan kissan haju osui nenääni. Tunsin – tai ainakin tiesin – tämän kaksijalkalan kissat melko hyvin, mutta tähän kissaan en ollut aiemmin törmännyt. Astelin hajun suuntaan. Pyrin välttämään turhaa taistelua, mutta jos tuo vieras kissa kävisi hankalaksi, häätäisin hänet tiehensä. Hajun voimistuessa loikkasin edessäni seisovan aidan päälle ja huomasin, että vieras erakko seisoi edessäni aidan toisella puolella. Hänellä oli mustavalkoinen turkki, ja kastanjanruskeissa silmissään ylen hätääntynyt katse. Kissa tähyili ympärilleen hermostuneena eikä näyttänyt huomaavan minua. Pyöräytin silmiäni. Kaikenlaisiin kissoihin sitä törmäsikin.
”Avuntarpeessa?” kysyin ja kohotin kulmiani kun kolli käännähti minua kohti. Hiljalleen kissa näytti rentoutuvan.
”Kiitos, taisin eksyä. Tiedätkö reitin ulos?”
Siristin silmiäni kollin kysymykselle.
”Tiedän. Mutta en sanonut auttavani sinua.”
Laskeuduin sulavasti aidalta ja astuin erakon luo.
”Haluat siis pois kaksijalkalasta? Miksi auttaisin sinua?” kysyin kallistaen päätäni. ”Mitä minä siitä saan? Minulla on muutakin tekemistä kuin auttaa eksyneitä pentuja.”
//Oreo?
//252 sanaa
