Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Nefiri yllättyi hiukan Järkäleloikan tarjoamasta lihan palasta. Hän oli tottunut siihen, että kujakissayhteisön kissat pitivät visusti kuononsa omissa asioissaan eivätkä juuri huomioineet muita, ainakaan häntä. Naaras arvosti erakon elettä, ja kumartuikin lihan puoleen vaikkei kovin nälkäinen ollutkaan. Järkäleloikka vaikutti ainakin kohteliaalta, vaikkei miltään erityisen lämpimältä persoonalta tuntunutkaan.
”Kiitos”, valkoinen naaras vastasi kollille hymyillen hiukan. Nefiri huomasi, ettei toisille kissoille hymyileminen käynyt ollenkaan yhtä helposti kuin joskus ennen.
”Oletko viihtynyt yhteisössä? Pahoittelut, minä en muista milloin sinä liityit tänne”, Järkäleloikka lisäsi vielä kysymyksensä perään. Nefiri kohautti lapojaan huolettomasti.
”Ei mitään”, hän vastasi kollin pahoitteluihin. Kujakissayhteisöön tuntui liittyneen paljon kissoja viime aikoina, joten ei kenenkään voinut olettaa pysyvän perillä jokaisesta tulijasta. ”Totta puhuen en aluksi oikein viihtynyt täällä, tulin tänne vähän Keijukaisen pakottamana, sinähän tiedät miten homma toimii. Mutta nyt olen oikeastaan kiitollinen siitä, että saan olla täällä. Suuressa joukossa eläminen tuo turvaa enkä joudu useinkaan selviämään tyhjällä mahalla.”
Tosiasiassa Nefiri ei vieläkään juuri pitänyt kujakissayhteisössä elämisestä. Oli totta, että yhteisössä oli turvallisempaa ja riistaa sai useammin syödäkseen. Ongelmana olikin yksinomaan se, että hänen oli pakko olla täällä. Ja vaikka Nefiri kuinka olisi pitänyt yhteisöstä, ei hän koskaan kyennyt nauttimaan mistään, mihin hänet oli vasten tahtoa pakotettu. Hänen itsepäisyytensä oli ehkä pentumaista, mutta Nefirin mielestä kyse oli hänen ylpeydestään, ja siitä hän ei koskaan luopuisi.
Tietenkään hän ei voinut selittää tätä kaikkea Järkäleloikalle, joten oli parempi valehdella hiukan. Ei kuitenkaan liikaa, sillä kissat tunnistivat helposti epäaitouden.
”Joten lyhyesti sanottuna, viihdyn oikein hyvin”, Nefiri sanoi haukaten palasen lihasta. Syötyään suunnsa tyhjäksi hän kääntyi Järkäleloikan puoleen.
”Entä sinä? Tiedän, että olet ollut minua pidempään jäsenenä, mutta kuinka kauan?” Nefiri kyseli toivoen, ettei ylittäisi mitään näkymätöntä rajaa uteliaisuudellaan.
//Järkäle?
