Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko | Kujakissayhteisö
Nefiri oli päättänyt viimein yrittää ystävystyä kujakissayhteisön kissojen kanssa. Tämä päätös johtui monesta seikasta.
Kaikista ilmeisin syy oli se, että ystävät toivat turvaa. Nefiri tarvitsi kipeästi kissoja puolelleen, sillä nyt hänellä ei ollut muita kuin Rubiini ja ehkä Silver. Tietysti hän arvosti nuorempaa naarasta ja oli jo ehtinyt kiintyä häneen, mutta koska Rubiini oli nuori ja kokematon, ei hän kyennyt suojelemaan Nefiriä selkään puukottajilta, joita yhteisö oli varmasti täynnä. Keijukaiseen hän ei luottanut juuri enempää kuin hänet vasta tavattuaan, ja hänen lisäkseen yhteisö oli täynnä epäilyttävääkin epäilyttävämpiä erakkoja. Nefiri ei tarvinnut kissoja puolelleen siksi, että olisi aikeissa yrittää vallankaappausta tai mitään muuta hullua. Hän ei vain pitänyt ulkopuolisuuden tunteesta; hän halusi muuttaa asetelmaa, jossa hän koki olevansa yksin koko yhteisöä vastaan. Parikin ystävää, jotka turvaisivat hänen selustansa ja voisivat puolustaa häntä tarpeen tullen, auttaisivat kovin.
Eräs toinen tärkeä syy ystävien hankkimiselle oli se, ettei Nefiri yksinkertaisesti pitänyt yksin olemisesta. Hän oli tajunnut olevansa niitä kissoja, jotka pitivät uusien tuttavuuksien tapaamisesta. Ehkä se kaipuu, jota hän oli kokenut eläessään kahdestaan Ursan kanssa, oli kohdistunut juurikin muihin kissoihin. Oreon, Kikin ja Isan kanssa hän oli tuntenut olonsa mukavaksi, jopa kotoisaksi, ja Nefiri ikävöi tuota tunnetta. Hän halusi kipeästi olla muiden kissojen ympäröimä. Osin ehkä siksi, että voisi käyttää muita omaksi hyväkseen, mutta vain pieneltä osin. Päällimmäisenä hän halusi vain ystäviä.
Ennen kaikkea Nefiri halusi tavata jonkun samalla aallonpituudella olevan. Tällaista kissaa hän ei ollut tavannut Ursan jälkeen, eikä Ursakaan aina ollut tuntunut ymmärtävän häntä. Rubiini oli liian nuori, vaikka Nefiri hänestä pitikin. Silveristä Nefiri ei ollut koskaan erityisemmin välittänyt; kolli vaikutti liian kyyniseltä eikä Nefiri jaksanut uskoa, että tämä vieläkään luotti häneen. Leopardia oli turha edes mainita tässä asiassa.
Nämä ajatukset päässään pyörien Nefiri seurasi katseellaan seuraavaa ”uhriaan”. Järkäleloikalla oli kummallinen nimi, eikä se antanut juuri vihjeitä kollin persoonasta. Nefiri ei ollut paljoa puhunut erakon kanssa, sillä hän ei ylipäätään ollut puhunut monen yhteisöläisen kanssa eikä Järkäleloikka lisäksi ollut kovin äänekäs persoona. Hiljaisuus ei kuitenkaan naaraan mielessä ollut pahe missään nimessä. Hän oikeastaan piti harkitsevaisista ja rauhallisista kissoista.
Hetken harkittuaan valkoinen naaras nousi makuupaikaltaan ja asteli tummanharmaan kollikissan luo.
”Toivottavasti sinua ei haittaa, jos liityn seuraasi”, Nefiri sanoi seisahduttuaan Järkäleloikan eteen. ”Kaipaan juttuseuraa.”
//Järksy?
