Neponen
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
// JOULUKALENTERIN VIIKONLOPUN KP-BOOSTI KÄYTÖSSÄ //
”Varastit toisen kissan jalan? Neponen, mitä sinä olet mennyt tekemään?!” Kalle huudahti järkyttyneenä.
Neponen veti syvään henkeä.
”Ei, kun toisen kissan kaksijalan.” Neponen ei keksinyt, miten Kallen kuulemassa lauseessa olisi ollut edes järkeä.
”Aa… Aivan. Huh, minä jo pelästyin”, Kalle maukaisi. ”Miten sinä sen teit?” tämä kysyi sitten silmät loistaen.
”No, se on pitkä tarina”, Neponen tokaisi, ”mutta yksinkertaisesti, se kaksijalka vain tykästyi minuun niin paljon, että sain sen omistukseeni. No, tiedäthän minut. Ei se niin vaikeaa ollut.”
Suuri pöyhkeä kolli sukaisi kaulurikarvojaan kertaalleen. Ennen kuin Kalle ehti esittää lisäkysymyksiä, Neponen jatkoi:
”Minulla on kyllä niin paljon kerrottavaa sinulle Kalle, että en tosiaan tiedä mistä aloittaa. En ole nähnyt sinua tai Murua pitkään aikaan!”
Naamiokuvioinen kolli näytti säpsähtävän, kun Neponen mainitsi Murun. Kalle kääntyi ja tepsutti Murun luokse. Kilpikonnavalkoinen tuuheaturkkinen naaras näytti Neposen mielestä yhtä nätiltä kuin viimeksikin, kun he olivat nähneet. Erona oli vain, että Muru käveli häntä matalana ja tämän turkki näytti kieltämättä harvinaisen räjähtäneeltä, kun naaras asteli Kallen kanssa Neposen luokse.
Muru tervehti Neposta hieman vaisusti, ja kolli tervehti Murua hymyillen.
”Olen pahoillani, etten ole päässyt käymään teidän luonanne niin pitkään aikaan, kaverit”, Neponen naukaisi.
”Mutta olen ihan kunnossa. Vaikka yhteen aikaan en kyllä ollut, ja jouduin käymään leikkaajan luona. Niin, ja sitten silloin viime lehtikadon aikaan en enää tullut käymään, koska minulla oli kiireitä naapurin koirien kouluttamisessa”, Neponen sepusti improvisoiden kaiken päästään. Todellisuudessa hän oli enimmäkseen vain ollut aivan hirmuisen laiska.
Neponen tunsi kuinka Muru katseli häneen epäuskoisena. Naaras ei kuitenkaan sanonut mitään, katsoi vain Kallea.
”Kuulostaa rankalta… Mutta onneksi tulit takaisin”, Kalle sanoi. ”Et tiedäkään, montako kertaa olemme lähteneet etsimään sinua!”
Neposen korvat värähtivät yllätyksestä. Oliko Kalle yrittänyt löytää häntä useampaan otteeseen? Neposelle tuli hyvä mieli, sillä hän oli pelännyt, ettei olisikaan enää tervetullut, eikä ollut siksi uskaltanut lähteä Kallen ja Murun luokse, ennen kuin hänen huomiontarpeensa todella oli taas kasvanut huippuunsa. Kalle oli sanonut, että he olivat juuri nytkin olleet etsimässä Neposta. Se tuntui todella hyvältä. Suurelle kollille tuli taas tärkeä olo, ja hän saattoi ottaa rauhallisemmin esittämisensä suhteen.
Siinä samassa Neponen tajusi, että Kalle ja Muru olivat suhteellisen kaukana kotipihaltaan. Kumpikin näytti sotkuiselta kuin kujakissa, Kallen myös haistessa virtsalle, minkä lisäksi kaksikko näytti järkyttyneeltä ja Kallen päälaelle oli kuivunut verta.
”Oletteko te kunnossa?” Neponen kysyi kulmiaan kurtistaen. Hän toivoi, etteivät Kalle ja Muru olisi törmänneet mihinkään oikeaan uhkaan, koska silloin huomio kiinnittyisi heidän sankarillisuuteensa eikä Neposeen… Tästä huolimatta kolli oli aivan tosissaan huolestunut ystävistään. Neponen tiesi, etteivät nämä kaksi pärjänneet hyvin ulkomaailmassa. Heidän ei tosiaan pitäisi liikkua näillä main ilman Neposta, ja tämä näky oli todiste siitä.
//Muru ja Kalle
