Neponen
//Kirjoittaja: Koivu
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Neponen alkoi käydä kärsimättömäksi, kun Kallella kesti niin kauan ilmestyä paikalle. Ruskea kolli istui kuitenkin ryhdikkäästi aloillaan Kallen ulkotarhan ulkopuolella ja ilahtui heti nähdessään naamiokuvioisen kollin tupsahtavan ulos ikkunasta ja loikkivan hänen luokseen.
”Hei Neponen! Hauska nähdä! Mitä sinulle kuuluu? Oletko käynyt seikkailulla?” Kalle naukui kovaan ääneen yhtä innostuneena kuin yleensäkin. Neponen nousi seisomaan ja nosti häntänsä sekä leukansa ylpeänä pystyyn.
”Voi kuule, olenpa hyvinkin! Annoin juuri eilen kahdelle isolle koiralle kuonoon”, Neponen sepusti.
”Oikeastiko?! Vau! Miten teit sen?” Kallen silmät loistivat ihailusta. Neponen nautti kovasti saamastaan huomiosta.
”No, ne tulivat eteeni ja alkoivat haukkumaan niin, että isot hampaat näkyivät. Mutta minua ei pelottanut. Sanoin: pois edestäni, senkin kuolakuonot! Päästin hurjan taisteluhuudon ja hyökkäsin niiden kimppuun. Viilsin samaan aikaan molempien kuonoja etutassuillani”, Neponen keksi tarinan nopeasti, mutta eläytyi siihen tunteikkaasti. Kalle kuunteli silmät pyöreinä ja korvat höröllä.
”Mitä sitten tapahtui?” nuorempi kolli kysyi tohkeissaan.
”Niiden silmistä paistoi pelko ja ne vinkuivat kuin hiiret! Mutta päästin ne pakoon. En ole sentään mikään sydämetön tappaja”, Neponen lopetti rintakarvat pörheänä. Kalle tuijotti häntä hetken suu raollaan ja silmät pyöreinä. Sitten nuorempi kolli alkoi polkea maata jaloillaan innoissaan.
”Vau! Sinä olet tosi rohkea, Neponen!” Kalle naukaisi siniset silmät loistaen. Neponen tunsi niin isoa ylpeyttä itsestään ja tarinastaan, että alkoi melkein itsekin uskoa tarinaansa. *Olen maailman rohkein kolli*, Neponen totesi mielessään. Hän oli vakuuttunut, että pystyisi toimimaan juuri niin kuin hänen kertomuksessaan, jos vain tilanne vaatisi.
”No, tein mitä kuka tahansa urhea kolli olisi tehnyt”, Neponen sanoi vaatimattomasti. Silloin häneen mieleensä muistui Kallen asuintoveri, jonka hän oli hetki sitten nähnyt ikkunassa Kallen vierellä. Neponen ei ollut vielä tavannut tätä kirjavaa naarasta kertaakaan, josta Kalle oli kyllä useaan otteeseen höpöttänyt. Neponen ei kuitenkaan muistanut naaraan nimeä… Kolli vilkaisi uudelleen ikkunan suuntaan.
”Mihin se sinun kaverisi jäi?” Neponen uteli. Kalle käännähti ympäri hätääntyneen oloisena.
”Voi ei! En tiedä! Minun piti esitellä sinut Murulle!” nuori kolli voihkaisi surkeana, kuin jotain kamalaa olisi tapahtunut. Neponen kurtisti kulmiaan, kun Kalle ei katsonut hänen suuntaansa. Neposta ärsytti, että Kalle puhui Murusta niin kuin tämä olisi ollut tärkeämpi kuin Neponen… Neponen mietti, mahtoiko Kalle olla ihastunut Muruun. Kilpikonnakuvioisen ja valkoisen kirjava naaras oli näyttänyt kieltämättä melko viehättävältä Neposenkin mielestä. Neponen tunsi kateuden pistoksen. Kolli vakuutti kuitenkin itselleen, että Muru valitsisi varmastikin hänet ennemmin kuin Kallen, kunhan vain näkisi, miten hieno kolli Neponen oli! Isompi ongelma olikin se, että Neponen halusi omia Kallen itselleen. Kalle oli hänen ystävänsä, ja Muru oli selkeästi heidän ystävyytensä tiellä… Suuri ruskea kolli nautti naamiokuvioisen kollin seurasta niin kovasti, ettei hän olisi halunnut jakaa Kallen huomiota kenenkään kanssa. Niin tärkeä uudesta ystävästä oli hänelle tullut.
”Ei se mitään, voit esitellä meidät joskus toiste”, Neponen sanoi ja yritti saada nyrpeän ilmeen pois kasvoiltaan onnistumatta. Hän oli kuitenkin mennyt niin syvälle itseensä, että huomasi vasta nyt Kallen jo rymistelevän takaisin sisälle ikkunaluukusta. Oliko Kalle mennyt hakemaan Murua? Neponen ei ymmärtänyt, miksi hänen ystävänsä oli lähtenyt takaisin kaksijalanpesäänsä niin kovassa paniikissa.
”Odota siinä, Neponen!” Kallen pää tupsahti takaisin ulos luukusta silmänräpäyksen ajaksi. Neponen huokaisi dramaattisen äänekkäästi ja pohti, lähtisikö hän pihasta. Neposesta tuntui, ettei Kalle arvostanut heidän ystävyyttään, kun tämä oli noin vain yhtäkkiä hylännyt Neposen yksin pihalle. Toisaalta Neposta houkutti kyllä jokseenkin tavata tämä Muru. Kollista tuntui aina yhtä hyvältä saada uusia ihailijoita… Siitä olikin aikaa, kun Neponen oli viimeksi nauttinut kahden kissan huomiosta yhtä aikaa. Niinpä kolli jäi istumaan paikalleen ja odottamaan kärsimättömänä, että Kalle palaisi takaisin kirjava naaras mukanaan.
//KalleMuru
