Oreo
//Kirjoittaja: Rita
//Erakko |
Nefirin kysymys sai minut miettimään. Mitä oikeastaan halusin elämältä? Seikkailuja? Ystäviä? Pysyä hengissä? Kaikki nuo kuulostivat jotenkin… merkityksettömiltä kun ajatteli koko elämää. Olin kuvitellut, että olin vielä pikkuinen pentu jolla oli vielä koko elämä edessä ja jonka ei tarvinnut vielä miettiä elämänsä tarkoitusta mutta totuushan oli, että olin kasvanut jo melkoisesti. En ollut oikeastaan ajatellut tulevaisuuttani hirveästi. Se tuntui niin kaukaiselta. Tykkäsin ottaa asiat päivä kerrallaan ja katsoa joka aamu, mitä tekisin.
Mutta Nefirillä oli pointti. Minun pitäisi tietää, mikä olisi elämäni tavoite. Niin, mikä oli elämäni tavoite? Mikä oli ylipäänsä elämän pointti? Kai sillä täytyi olla jokin pointti. Muutenhan emme olisi täällä, eikö? Näytin varmasti häkeltyneeltä, eivätkä yritykseni peittää sitä oikein luonnistuneet. Mutta oikeasti, oliko elämän tarkoitus vain pitää hauskaa? Kenties tuottaa muille iloa? Löytää oma onnenlähteensä? Yhtäkkiä elämä tuntui niin isolta, ja minä niin mitättömältä pisteeltä sen keskellä. Vai olinko enää edes elämän keskipisteessä?
Okei Oreo, nyt saa riittää! Olet luultavasti taas kerran ylidramaattinen. Hengitin syvään, ja keskityin vastaamiseen.
”E-en ole ihan varma. En oikeastaan ole tottunut ajattelemaan kaukaisia tulevaisuuden asioita. Tähän asti ole vain yrittänyt saada niin paljon iloa irti elämästä kuin mahdollista”, mau’uin epäröiden. Keskiyin katsomaan tassujani.
”En kuitenkaan ole halunnut jäädä vain yhteen paikkaan, sillä en halua olla sidoksissa mihinkään, mikä ei ole sitoutumisen arvoista”, käänsin ruskeidensilmieni katseen Nefiriin ja Ursaan. Olikohan heillä suurempia suunnitelmia elämiensä varalle. Kohdistin kysymykseni heille molemmille.
”Jos haluatte minun suunnittelevan elämääni pidemmälle, minun täytyy tietää joitain asioita teistä. Olitteko ajatelleet kulkea yhdessä vielä pitkän aikaa, vai haluatteko jo minusta eroon?” naurahdin kevyesti yrittäen keventää tunnelmaa. Tai no, ei tunnelma ollut mitenkään raskas, minun ajatukseni ne vain painoivat mieltäni.
//268 sanaa
//Nefiri?
