Oreo
//Kirjoittaja: Rita
//Erakko |
”Tiedän, mutten sanonut auttavani sinua”, vieraan naaraan kommentti häkellytti minut hetkeksi. Tämä laskeutui solakasti alas korkealta aidalta eteeni. Astuin askeleen verran taaksepäin. Naaras näytti jotenkin uhkaavalta näin läheltä. Hänen ylhäisennäköiset harmaat silmänsä tuntuivat pureutuvan nahkaani.
”Haluat siis pois kaksijalkalasta? Miksi auttaisin sinua?” otin taas toisen pienen askeleen kauemmaksi valkeasta kissasta, ”Mitä minä siitä saan? Minulla on muutakin tekemistä kuin auttaa eksyneitä pentuja.”
”Pentuja? En minä mikään pentu ole!” kivahdin. Sanat olivat tulleet suustani ennen kuin ehdin edes tajuta lausuneeni ne ääneen. Todellisuudessahan en ollut pentua paljon kummoisempi. Olin taas puhunut ajattelematta ensin, ja se todennäköisesti kostautuisi. Entä jos naaras menettäisi kärsivällisyytensä ja repisi minut kappaleiksi? Tai pahempaa? Mikä edes voisi olla pahempaa? Otin kolmannen askeleen taaksepäin varovasti. En uskaltanut katsoa ylös naaraaseen.
”Tai siis… anteeksi. Enhän minä kovin vanhempi kuin pentu ole”, sopersin. Sanani olivat haparoivia ja äänestäni paistoi väkisinkin anteeksipyytävä sävy. Ainiin. Mitä hän auttamisestani saisi? Emmin hetken. Oliko minulla oikeastaan mitään annettavaa tälle? Ei varmaan. Tai siis, voisinhan minä tarjoutua saalistavani hänelle jotain. Olin melko hyvä siinä. Vai olinko? Olivatko kaikki saaliini olleet vain tuuria? Olinko todellisuudessa vain pikkuinen typerä pentu, joka oli karannut täydellisestä kodistaan karuun luontoon, jossa hän varmasti kuolisi? Mitä olin ajatellut? Ei! Nyt ei ollut aikaa kyseenalaistaa omaa identiteettiäni. Olin tarpeeksi hyvä. Luulisin. Ei. Kyllä olin tarpeeksi hyvä. Positiivinen asenne on kaikki kaikessa, Oreo!
”Jos autat minua, voin saalistaa sinulle jotain. Olen melko hyvä siinä”, yritin kuulostaa itsevarmemmalta kuin oikeasti olin, mutta ilmeeni taisi antaa minut ilmi.
”Ei siis sillä että näyttäisit nälkiintyneeltä, mutta ylimääräinen ruoka on aina hyväksi, eikö niin?” lisäsin kiireesti tajuttuani lausahdukseni sävyn.
”Olen muuten Oreo”, kasvoilleni muodostui pieni hymy odottaessani valkean naaraan reaktiota. Ehkei tilanne loppujen lopuksi ollut niin kauhea. Olin vain ylireagoinut. Innostus virtasi takaisin kehooni. Saisin ehkä jopa uuden ystävän!
//292 sanaa
//Nefiri?
