Pähkinä
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Kujakissayhteisö oli lähtenyt matkaan kohti tuntematonta ja Pähkinän kivut ja kohtaukset olivat jatkuneet. Hän tiesi, että jotain oli pahasti vialla eikä hän välttämättä eläisi määränpäähän asti. Pähkinää suretti oma tilateensa ja hän oli vielä juuri alkanut tottumaan ympärillään kuhiseviin kissoihin. Hän vain kun haluaisi olla yksin. Pähkinä istui jollain aukiolla juuri ja juuri Keijukaisen silmien alla. Nyt voisi karata. Juosta karkuun kuolemaan asti. Pähkinä nousee verrytellen jalkojaan. Taisteluharjoittelu on jäänyt vähän taka-alalle kipujen takia mutta syösähdän kohti maassa olevaa keppiä ja ravistelen sitä hampaissani kuin rottaa. Kuvittelen, että päälleni hyökkää, joku ja kierähdän sivuun loikkaan ylös. Kokeilen potkaista takatassuillani ilmaa ja hypähtää kierähtäen olemattoman vastustajan niskaan ja kierähtää sivuun. Liike ei onnistu ensimmäisellä eikä seitsemännelläkään yrityksellä mutta kahdeksas näyttää jo taisteluliikkeeltä. “Keksitkö tuon liikkeen juuri?” Rubiini kysyi. “Ai hei”, Pähkinä sanoo vähän nolona, kun näyttää epäonnistumistaan muille. “Olen nähnyt joidenkin käyttävän jotain tämän tapaista”, sanon hymyillen vienosti. Pähkinä siirtää katseensa taivaalle turkki kuumottaen. Pähkinä haluisi peittää tuntemuksensa tuota kissaa kohtaan niin kovasti mutta samaan aikaan hän oli rakastunut tuohon kissaan. Vain sillä tavalla kuinka ystävykset rakastuvat toisiinsa. *Rakkaus edes ystävämielessä tekee heikoksi!* Pähkinä hoki päänsä sisällä.
//Rubiini 😀
