Pähkinä
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Kujakissayhteisö
Murahdin kiukkuisesti Järkäleloikan käytöksestä. En siitä, että minulle kettuiltiin ja olisin halunnut tehdä vastarintaa mutta kolli ehti loikkia pois. ”Pahoittelen toverini nuivaa asennetta”, Tyrskytiikeri sanoi ja kääntyi katsomaan minuun. ”Voimme tehdä nopean esittelykierroksen, ennen kuin menemme tapaamaan yhteisön johtajaa.” Nyökkäsin vastaukseksi nopeasti ja nousin sitten. ”Kuka tämä teidän johtajanne on?” kysyin nostaen kuonoani itsevarmasti. ”Meidän johtajamme on nimeltään Keijukainen. Hän on karski katujen kasvatti, jonka ansiosta meillä kodittomilla on nyt paikka, jota kutsua omaksi”, Tyrskytiikeri selitti viattoman näköisesti mutta ketkeruus tätä Keijukaista kohtaan kuului hänen äänestään läpi.
Esiteltyään majapaikan Tyrskytiikeri istahti pesän reunaan. ”Vaatimatonhan tämä on, mutta kelpaa meille oikein hyvin”, hän totesi. Nyökkäsin hyväksyvästi ja katselin vielä ympärilleni. Oppisin tuntemaan joka kissan nimeltä sillä jäisin tänne varmasti. ”Keijukainen ei ole juuri nyt paikalla, mutta uskon puhuvani hänen puolestaan, kun sanon, että myös sinä olet tervetullut asumaan luoksemme. Meillä on täällä kyllä runsaasti tilaa, eikä sinun tarvitse nähdä nälkää enää tämän jälkeen.” ”Niin”, sanoin mutta en uskaltanut sanoa päätöstäni ääneen. En tiennyt yhtään oliko järkevää jäädä mutta minusta tuntui etten lähtisi enää jos jäisin tänne. ”Voinhan minä jäädä”, sanoin. Ei siitä mitään haittaakaan olisi. ”Hienoa! Näytän sinulle mistä ja mihin voit tehdä vuoteesi.” Tyrskytiikeri nousi ja tassutti hakemaan jotain. En pitänyt kollin ystävällisyydestä ja siitä tekaistusta hymystä hänen kasvoillaan mutta päätin sietää sen tämän kerran.
Tyrskytiikeri palasi pian hampaissaan roikkuen jonkinlainen nahka. ”Se on kaksijalkojen vanha nahanpala tee siitä itsellesi sopiva makuusija”, hän sanoi. Nyökkäsin kunnioittavasti ja otin nahanpalasta kiinni. Vein sen raahaten yhteen nurkkaan, jonka Tyrskytiikeri oli minulle valinnut ja asettelin sen makuusijan tapaiseksi. ”Täytyisikö sinun nyt esitellä minut muille kissoille”, sanoin taas nostaen päätäni. Katseeni oli hieman ehkä liian ilkeä mutta annoin epäilyksien tätä joukkoa kohtaan tulvia ylitseni vesiputouksen lailla.
// Tyrsky
