Pähkinä
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Kujakissayhteisö
“Kaksijalkalassa liikkuessa tulet törmäämään kaksijalkoihin tahtomattakin. Tämä on niiden asuinaluetta. Jotkut niistä antavat jopa ruokaa meille!” Rubiini kertoili muistellen selvästi muiden hänelle kertomia asioita tai omia kokemuksiaan. “Yleensä yhteisön jäsenet kuitenkin pyrkivät välttelemään niitä, emmekä mene niiden lähelle, ellei ole aivan pakko.” Nyökkäisin. “Ne kuulostavat hirveiltä otuksilta!” nau’uin epävarmasti. “No eivät ne kaikki ainakaan niin hirveitä ole”, Rubiini sanoi hieman pettyneeltä reaktiooni. “En ole ihan varma miten päädyin lopulta omilleni isäni kanssa mutta luulisin isäni kertoneen minulle kaksijalkojen siepanneen emoni”, kerroin muistellen ankarasti isäni sanoja. Isä oli lopulta pettänyt minut ja yrittänyt satuttaa minua joten olin lähtenyt karkuun sisareni kanssa. Sisar oli kuollut vain juuri ja juuri noin seitsen kuisena. Olin edelleen todella todella todella vihainen isälleni, koska sisareni kuolema oli täysin hänen vikansa! Rubiini huomasi selvästi hiljaisuuteni ja katseli minua tutkivasti. “Isäni teki minulle katalan tempun, kun olin nuori. Hän hylkäsi minut ja sisareni, kun olimme vasta pentuja”, kerroin. “Ikävää”, Rubiini naukaisi, “Missä siskosi on nyt?” Katsahdin varpaisiini. Muisto siskosta riipaisi sydäntäni aivan yhtä paljon kuin muistoni isästäni. “Hän on kuollut”, vastasin apeasti.
