Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Mäihä oli nakannut meille haasteen, ja mikäli onnistuisimme tekemään häneen vaikutuksen, pääsisimme katolle. Siispä vetäydyimme Menninkäisen kanssa vähän syrjemmäksi herättelemään ideoita.
”Miten me todistamme kyvykkyytemme Mäihälle?” Menninkäinen kysyi, vilkuillen kärsimättömästi likaisenvalkean kollin suuntaan. Mäihä oli ruvennut sukimaan turkkiaan kaikessa rauhassa, mutta hänen korviensa asento paljasti, että erakkokolli tarkkaili meitä.
”Minä sain idean”, supatin, viittoen laikukkaan kollipennun perääni. Kipitimme huoneen poikki kasalle, josta löytyi monenlaisia pehmeitä asioita. Yksi niistä oli nimeltään ”tyyny”. Kaksijalat käyttivät niitä pehmusteinaan, mutta tällä kertaa se palvelisi erilaista tarkoitusta.
”Auta minua viemään tämä portaisiin”, sanoin Menninkäiselle, joka nyökkäsi ja tarttui kiinni yhdestä tyynyn kulmasta hampaillaan. Minä otin toisesta, ja yhteistuumin lähdimme raahaamaan yllättävän painavaa tyynyä portaikkoa kohti.
Kun olimme saaneet tyynyn portaiden yläpäähän, kävimme hakemassa Mäihän paikalle. Kolli silmäili meitä ja tyynyä arvioiden.
”Aiotteko laskea tuolla portaat alas?” tämä tokaisi sitten. Hän oli oivaltanut idean odottamaani aikaisemmin, ja se hieman ärsytti minua. En halunnut olla sellainen kissa, jonka ajatuksia joku toinen pystyi lukemaan helposti.
”Aiomme”, vastasin vähän jopa uhmakkaasti. Huolimatta suunnitelmamme paljastumisesta, aioin silti viedä sen loppuun kunnialla. ”Tule, Menninkäinen, näytetään Mäihälle, miten rohkeita me ollaan.”
Kiipesin tyynyn päälle istumaan. Menninkäinen kiipesi perässä. Tajusin, että jonkun pitäisi antaa meille vauhtia, mutta koska en halunnut Mäihän pitävän meitä täysin avuttomina, päätin tehdä sen itse.
Valuin tyynyn päällä vatsalleni ja potkin takajaloillani maasta vauhtia. Menninkäinen tajusi ryhtyä auttamaan minua, ja ei mennyt kauaakaan, kun saimme tyynyn liikkeelle. Kyyti ei kuitenkaan vastannut aivan odotuksiani: sen sijaan, että se olisi luisunut tasaisesti portaiden yli alas, se kieri ja vieri niin, että välillä minä ja Menninkäinen litistyimme sen alle. Höykytyksestä huolimatta en irrottanut otettani tyynystä.
Kun lopulta pääsimme portaiden loppuun, minulla oli aivan ruhjottu olo. Menninkäinen päästi hiljaisen vinkaisun yrittäessään nousta seisomaan. Punnersin itseni ylös ja kohotin katseeni portaiden yläpäähän, josta Mäihä katseli meihin päin.
”Emmekö me olleetkin rohkeita? Nyt voit viedä meidät katolle!” maukaisin innokkaasti.
//Mäihä?
//304 sanaa
