Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kuuntelin hampaitani kiristellen, miten Lyra vannoi, ettei aikonut koskaan pettää minua. Tukahdutin ivallisen nauruntuhahduksen. Tajusiko naaras edes, miten typerältä tämän tyhjät lupaukset kuulostivat? Kehenkään ei voinut luottaa – ei etenkään niihin, jotka varta vasten yrittivät vakuutella luotettavuuttaan ääneen. Joko Lyra hautoi paraikaa katalaa suunnitelmaa pettääkseen minut kuten veljensä tai sitten hän todella oli niin naiivi, ettei ymmärtänyt lupailujensa merkityksettömyyttä.
“Luotan häneen yhtä paljon kuin luotan muihin tässä pesässä”, vastasin ilottomasti naurahtaen Lyralle, joka yhtäkkiä oli tuonut esiin huolensa Malvaruusun luotettavuudesta. Minun ja siskoni välit olivat aina olleet hieman vaikeaselkoiset, mutta lämpimiksi niitä ei olisi voinut kuvata missään tapauksessa. En siis olisi yllättynyt, jos tämäkin olisi suunnitellut puukottavansa minua selkään jossain vaiheessa.
Osittain päästäkseni tyttärestäni eroon keksin tälle tekemistä: “Jos sinulla on kuitenkin erityisiä epäilyksiä häntä kohtaan, voisitkin ottaa tehtäväksesi pitää häntä silmällä ja selvittää, juoniiko hän jotain selkäni takana. Onnistuuko se?”
Lyran silmät syttyivät. “Kyllä onnistuu! Voit luottaa minuun, emo!” hän naukui rintaansa röyhistäen.
“Loistavaa. Voitkin siirtyä suorittamaan tehtävääsi saman tien”, väläytin naaraalle tekaistun hymyn, jonka annoin hiipua pois kasvoiltani hänen kadottuaan portaikkoon.
En tiedä, kauanko oli kulunut aikaa Lyran visiitistä, kun kuulin portaissa uusia ääniä. Istuskelin omassa vuoteessani turhautuneena siitä, etten saanut edes murjottaa rauhassa. Vielä enemmän minua rupesi tympimään, kun ylös kapusi Malvaruusu.
Olin jo aikeissa kysyä häneltä tylysti, mitä hän halusi, kun huomasin, ettei naaras ollut tullut yksin. Höristin korviani uteliaana rotevan muukalaisen tassutellessa paremmin näkyviin. Kollilla oli arpinen naama ja lovi toisessa korvassaan. Erakko vaikutti melkoiselta korstolta, joten ihmettelin syvästi, miten Malvaruusu oli muka onnistunut saamaan tämän mukaansa ottamatta kuonoonsa.
“Käsittämätöntä, että katsot minua noin halveksuen, mutta ilmeesi kirkastuu heti tuntemattoman kissan nähdessäsi! Sietäisit olla kiitollinen nähdessäsi minut, sillä minä toin Kujakissayhteisölle uuden jäsenen”, omahyväisyys suorastaan tihkui sisareni äänestä. Jouduin pinnistelemään, etten olisi muljauttanut hänelle silmiäni vieraamme – pysyvän sellaisen – edessä.
“Ja kukas hän sitten oikein on?” tiedustelin Malvaruusulta pitäen katseeni kollissa. Tällä oli varsin ilmeettömät kasvot, joista oli vaikea tulkita, mitä mieltä tämä oli koko tilanteesta. En pitänyt kissoista, joita en pystynyt lukemaan yhtään – sellaiset saattoivat pahimmassa tapauksessa olla kaikista vaarallisimpia.
”Hän on Kobra”, Malvaruusu esitteli kovin ylpäen oloisena, ”ja minä löysin hänet haahuilemasta meidän reviiriltämme ja toin tänne.”
”Vai niin”, pakotin naamalleni saman tekaistun hymyn, jota olin esitellyt Lyrallekin aiemmin. Jostain syystä uuden jäsenen saaminen Yhteisöön ei saanut minua niin hyvälle tuulelle kuin sen olisi pitänyt. ”Kun kerran olet niin etevä, voitkin varmaan kertoa Kobralle talon tavat ja näyttää hänelle, missä hän nukkuu. Oletan myös, että teet sen niin hyvin, ettei hän erehdy rikkomaan sääntöjämme edes vahingossa. Sillä jos sattuisi niin ikävästi, että hänellä käy pieni lipsahdus, hän ei tule olemaan ainoa, joka kärsii seuraamuksista. Ymmärsitkö?”
Kylmä katseeni oli nyt kohdistunut Malvaruusuun. Halusin hänet ja tämän kollin pois silmistäni niin pian kuin mahdollista.
//Malva?
KP-boosti käytössä
