Päivänsäde

261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

//Kirjoittaja: EmppuOmppu

//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet

Huojennus valtasi minut, kun näin metsästä minua kohti astelevan kissan olevan Kharon. Erakko kantoi suussaan myyrää, jonka tämä pudotti maahan istuessaan parin ketunmitan päähän minusta. Silmäilin kollia vaitonaisena, odottaen hänen avaavan suunsa ensiksi. Hänhän tässä oli törttöillyt, en minä.
”Kerroitko jo Keijukaiselle? Tai ihan sama, mutta minä aion jatkaa teidän kouluttamistanne, sanoi Keijukainen siihen mitä tahansa. Kukaan muu täällä ei tunne Eloklaanin heikkouksia kuten minä.” Kharonilla oli naamallaan vakava ilme, eikä hän katsonut minua silmiin. Pidin sitä hyvin häiritsevänä, sillä halusin tavoittaa hänen kanssaan katsekontaktin, jotta pystyisin paremmin tulkitsemaan hänen ajatuksiaan ja tunteitaan.
Kohautin vain lapojani ja kävin itsekin istumaan – eihän tässä mikään kiire ollut. ”Ei minun tarvitse kaikista pikku raivareistasi raportoida Keijukaiselle. Se aiheuttaisi hänelle vain turhaa päänsärkyä”, murahdin katsoen hetken Kharonia ja laskien sitten katseeni alas lumiseen maahan, johon olin ajatuksissani alkanut piirtää ympyrää kynnenkärjelläni.
”Olisi kuitenkin mukava, jos ensi kerralla huutamisen sijaan ihan vaikka vain pyytäisit meitä antamaan sinulle hetken omaa aikaa, sillä tuolla käytöksellä saatat itsesi vain noloon asemaan”, jatkoin rauhallisesti, eikä tarkoituksenani missään nimessä ollut tahallaan härnätä kollia. Halusin hänen vain ymmärtävän, miten typerältä hänen kiukuttelunsa näytti muille. ”Kyllä minuakin välillä suututtaa, mutta olen oppinut purkamaan sen johonkin muuhun kuin ystäviini ja läheisiini.”
Tutkailin Kharonia katseellani, yrittäen saada hänestä irti jonkinlaista reaktiota. Kharon oli varsin mielenkiintoinen kissa, josta löytyi yllättävän monta puolta, jos jaksoi kaivaa tarpeeksi syvälle. Avain hyvään yhteistyöhön oli toisten ajatusten ja tunteiden ymmärtäminen, ja siihen minä yritin pyrkiä myös Kharonin kanssa.
”Sait näköjään saalista”, sanoin ja nyökkäsin maassa lojuvaa myyrää kohti. ”Aika vaikuttavaa. Luntahan on melkein kahden kissan korkeuden verran.”

//Kharon?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *