Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Aivan kuten olin uumaillutkin, se, mitä Härmän suusta seuraavaksi tuli, ei ollut millään tapaa mieleeni. Lapani oli mennyt sijoiltaan iskun seurauksesta. Ei hyvä juttu. Ilman oikeita hoitotoimenpiteitä jäisin rammaksi. Hyvä juttu oli se, että lapani oli mennyt sijoiltaan juuri silloin kun mukana oli parantaja, jonka vähintäänkin oletin osaavan korjata sen.
Olin kokenut ennenkin kipua. Osa siitä oli ollut henkistä, mutta osa myös puhtaasti ruumiillista. Esimerkiksi silloin kun olin joutunut puskemaan ulos sisältäni kolme kissaa. Se oli edelleen kipuasteikolla ykkösenä. Kuitenkin Härmän toimenpidettä seuraava tuska tuli hyvänä toisena.
Huohotin raskaasti ja purin hampaita yhteen parantajan lopulta päästäessä irti jalastani, jonka tämä oli äsken kiskaissut paikoilleen. Kolli oli sanonut tekevänsä sen kolmannella, mutta tämä olikin huijannut minua ja naksauttanut jalan kohdilleen jo toisella. En pitänyt yllätetyksi tulemisesta, ja olin aikeissa ruveta läksyttämään seuralaistani moisesta tempusta, kun huomasinkin, että jalkaani ei enää sattunut. Siis jos pientä leijumaan jäänyttä jomotusta ei laskettu.
Nousin varovasti ylös ja varasin painoa Härmän korjaamalle jalalle. Huojennuksekseni se kantoi hyvin eikä minun tarvinnut linkata sillä. Käänsin katseeni harmaaseen kolliin silmät viiruina.
“Kiitos. Tuntuu heti paremmalta.” Sanoistani oli pudonnut terä, jolla olin ollut valmis viiltämään tätä, mikäli tämä olisi hoitanut hommansa huonosti. Selvästikin Härmä osasi asiansa. Se oli hyvä juttu niin minun, Yhteisön kuin hänen itsensäkin kannalta.
“Meidän on parasta jatkaa matkaa”, murahdin venyteltyäni pahimmat kivut pois. “Tätä menoa olemme kotona vasta hiirenkorvan aikaan, enkä minä luota siihen, että Arpi pystyy pitämään järjestystä yllä niin kauan.”
//Härmä?
KP-boosti käytössä
