Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön lähialueet
Kharonin viha roihusi. Hän halusi meidän tappavan Ruskalinnun, jota hän piti liian vaarallisena hengissä pidettäväksi. Kolli oli juuri nyt niin vihan sokaisema, että tuskin ajatteli järkevästi. Kun mietin Ruskalintua, hän vaikutti sellaiselta kissalta, joka ei pystyisi satuttamaan kärpästäkään. Hän oli osannut vain nyyhkyttää shokissa kuultuaan perheensä kohtalosta, ja hänen seuralaisensa oli täytynyt hoitaa asiat heidän kummankin puolesta. Oli siis vaikea kuvitella Ruskalinnun voivan olla vaaraksi millekään tai kellekään.
Lepuutin häntääni yhä Kharonin lavoillani naukuessa rauhallisella äänellä: ”Onko hän muka oikeasti niin vaarallinen? Minusta hän näyttää melko vaarattomalta – melkein niin nössöltä, etten osaa sanoa, onko hänestä partioimaan edes kujilla. Sitä paitsi, onhan hän veljesi, eli siis perheenjäsenesi. Haluatko todella päästä hänestä eroon, vai saisiko se lopulta olosi tuntumaan vain pahemmalta?” Itse olin paraskin puhumaan perheenjäsenistä: koko elämäntehtäväni oli tappaa oma isäni, jonka lihaa ja verta valitettavasti olin. En siis voinut syyttää Kharonia, mikäli tämä todella halusi tappaa veljensä.
Kharon pudisti päätään. Kipinä hänen silmissään ei ollut hiipunut mihinkään, kun hän käänsi niiden tuiman katseen minuun. ”Ruskalintu ei ole veljeni. Hän on erään soturin, Lauhalaukan, poika, jonka minun perheeni adoptoi kauan aikaa sitten. Lauhalaukka on yksi Mesitähden luotetuimmista sotureista ja tämän hyvä ystävä, joten epäilemättä myös Ruskalinnulla on hyvät välit päällikköön.” Kharon piti lyhyen tauon ja antoi sanojensa upota kallooni, ennen kuin jatkoi: ”Niinpä hänen mukaansa ottaminen on iso riski koko tehtävällemme. Ruskalintu saattaa pilata kaiken.”
Kun asia esitettiin tässä valossa, kallistuin itsekin jyrkästi sille kannalle, että Ruskalinnun henkiin jättäminen oli liian vaarallista. Jos kolli todella oli niin hyvää pataa Mesitähden kanssa kuin Kharon väitti, se voisi koitua kohtaloksemme tulevaisuudessa tavalla tai toisella. Meillä ei ollut varaa pitää elossa Mesitähden kannattajaa, joka voisi karatessaan paljastaa suunnitelmamme klaanikissojen päällikölle ja viedä yllätyshyökkäyksen edun meiltä. Sitä en voinut sallia.
”Siinä tapauksessa hänet on surmattava ehdoitta”, murahdin päättäväisesti ja vastasin Kharonin palavaan katseeseen tyynesti. ”Me voisimme kertoa tästä Keijukaiselle, ja hän hoitaisi teloituksen pois alta tuota pikaa. Uskon kuitenkin, että sinulla on muita ajatuksia mielessä sen toimituksen varalle.”
//Kharon?
