Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisö
Keijukainen oli antanut siunauksensa ehdotukseni toteenpanemiselle: Haavetassu sai luvan alkaa kouluttaa yhteisön kissoja selviytymään metsässä. Hänen ensimmäiset oppilaansa tulisivat olemaan minä ja Menninkäinen, sillä Keijukaisen mukaan meillä kahdella oli yhteisön nuorimpina vähiten kokemusta metsässä olemisesta, enkä voinut väittää olevani asiasta eri mieltä hänen kanssaan. Sitä paitsi olin salaa iloinen siitä, että saisin viettää lisää aikaa metsässä, vaikka olimmekin palanneet takaisin kaksijalkalaan.
”Kiitos, Keijukainen”, kehräsin kiitollisena ja kurkotin koskettamaan naaraan korvaa nenälläni arvostuksen eleenä. ”Pian olemme valmiita toteuttamaan suunnitelmamme, ja saat olla ylpeä minusta!”
Keijukaisen katseessa oli lämpöä, joka täytti kaikki tarpeeni. Naaras oli minulle rakkaampi kuin kukaan kissa koko maailmassa, ja olin valmis menemään läpi vaikka harmaan kiven hänen vuokseen. Ilman Keijukaista minulla ei ollut mitään.
Istuimme ulkona vielä jonkin aikaa jutellen niitä näitä. Siitä oli aikaa, kun olimme viimeksi viettäneet aikaa ihan kahdestaan – vain nauttineet hetkestä ja toistemme seurasta. Tähtitaivas yllämme tuikki kirkkaana yön pimetessä.
Hiivin nukkuvien kissojen ohi Haavetassun luo. Arpi oli yhä hereillä. Hän ilmeisesti piti vahtivuoroa siltä varalta, että uudet tulokkaat yrittäisivät karata yön turvin. Arpisen erakon yksi ainoa silmä hehkui ulkoa kajastavassa keltaisessa valossa. En uhrannut liikaa kallista aikaani hänen ajattelemiselleen, vaan kävin tökkimässä Haavetassun hereille.
Laikukas kolli avasi väsyneenä silmänsä ja räpytteli niitä hetken, ennen kuin onnistui kohdistamaan niiden katseen minuun. Hän oli aikeissa sanoa jotakin, mutta huiskaisin häntäni hänen suulleen ja nyökkäsin päälläni ikkunan suuntaan merkiksi seurata perässä. Haavetassu nousi varovasti ylös paikaltaan ja kulki hiljaa perässäni ikkunalle.
Kun pääsimme ulos, tähtitaivas näkyi yhä kirkkaana, vaikka aamuun ei ollut enää pitkä aika. Haavetassu avasi leukansa isoon haukotukseen ja venytti sitten selkäänsä. Hän katsahti minuun kysyvästi.
”Puhuin Keijukaiselle”, menin suoraan asiaan, sillä halusin kollin kuulevan hyvät uutiset saman tien. ”Hän sanoi, että voit aloittaa kouluttamalla minua ja Menninkäistä, koska meillä on vähiten kokemusta metsässä liikkumisesta.” Naamalleni oli noussut innostunut virne, kun odotin erakon reaktiota.
//Kharon?
