Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Keijukainen oli näyttänyt vihreää valoa Haavetassun veljen hakemiselle. Sen lisäksi hän oli antanut minulle kunnian surmata kollin, mikäli tästä koituisi meille harmia. Tämän täytyi olla onnenpäiväni! Ensin minut laitettiin partion johtoon, sitten nappasin tunkeutujan alueeltamme ja nyt sain lähteä Keijukaisen ja Mäihän mukaan hakemaan Haavetassun veljeä yhteisöömme.
Haavetassun ilmeestä oli hankala tulkita, oliko tämä tyytyväinen päätökseen. Ainakin hän saisi veljensä takaisin luokseen, mutta se tarkoitti myös sitä, että heidän molempien täytyi jäädä kaksijalkalaan palvelemaan Keijukaisen yhteisöä. Minusta se oli ihan reilu kauppa. Kun Haavetassun veli olisi myös täällä, ehkä kollin pakoajatuksetkin vähitellen katoaisivat ja hän sopeutuisi joukkoon.
Lähdimme matkaan saman tien. Keijukainen laittoi Haavetassun näyttämään tietä, mutta minä ja Mäihä pysyttelimme aivan kollin kintereillä ja valmiina pysäyttämään hänet, jos hän yrittäisikin jotain epätoivoista. Kun saavuimme jonkin ajan kuluttua metsänreunaan, huomasin Keijukaisen asenteessa muutoksen. Paikka ei ollut hänelle selvästi mieluinen. Niinpä minäkin päätin suhtautua metsään varautuvaisesti. Johtajallamme oli varmasti hyvä syy suhtautua siihen niin kuin suhtautui.
Metsä oli täynnä ääniä, joihin en ollut tottunut. Puut huojuivat paikoillaan ja päästelivät narahtelevia ääniä, jotka saivat karvani nousemaan pystyyn. Haavetassu sen sijaan ei tuntunut olevan millänsäkään. Metsä oli hänelle tuttu ympäristö, klaanikissa kun oli.
Huiskaisin Haavetassua hännälläni, ja kolli kääntyi hieman ärsyyntyneen oloisena katsomaan minua.
”Onko meillä vielä pitkä matka?” kysyin hieman kyllästyneenä. Vaikka metsä minua niin kovasti hermostuttikin, en voinut sille mitään, että pitkillä kävelymatkoilla minulle tuppasi tulemaan tylsää. Etenkin kun kukaan ryhmästä ei edes rupatellut kanssani saati sitten toisilleen.
//Kharon?
//237 sanaa
