Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisö
Kharon oli pelastanut minut hukkumiselta. Tärisin rannalla turkki ihoa vasten liimautuneena ja kylmissäni, mutta kolli sen kuin jaksoi ilkkua uintitaidottumuuttani. Jos en olisi ollut niin viluissani, olisin antanut hänen kuulla kunniansa.
”Kuka muka on väittänyt, että olen luonnonlahjakkuus?” sihahdin takaisin ja ravistelin turkkiani pontevasti. Pidin huolen siitä, että vesipisarat lensivät Kharonin päälle asti. Viekas virne nousi naamalleni, kun katsahdin kolliin uudestaan: ”Vai olenko minä todellakin sinun mielestäsi niin lahjakas?”
Kharonin ilme tuimeni. Naurahdin ja kävin istumaan vähän horjahtaen. Vesi oli tehnyt turkistani raskaan ja lihaksistani hyytelöä. ”Olet kyllä oikeassa – en minä Mesitähdelle vedessä pärjäisi. Täytyy vain toivoa, että olen perinyt surkeat uintitaitoni häneltä”, mau’uin vitsikkäästi.
Jostain kauempaa kuului kaksijalkojen ääniä. Käänsin korviani niiden suuntaan, mutta en noussut seisomaan, sillä ne kuuluivat niin kaukaa, ettei niistä olisi meille uhkaa. Siirsin katseeni takaisin Kharoniin, joka seisoi edelleen vähän matkan päässä minusta. Hänen paksusta turkistaan tipahteli vesipisaroita.
Liikahdin takajalkojeni päällä ja emmin hetken, ennen kuin sanoin: ”Kiitos kun pelastit minut.” Kiitokseni oli vilpitön huolimatta Kharonin vahingoniloisesta asenteesta hätääni kohtaan. Kolli olisi voinut jättää minut hukkumaan halutessaan. Toisaalta, Keijukainen olisi varmasti etsinyt kollin käpäliinsä ja nirhannut tämän, jos niin olisi käynyt. Olin joka tapauksessa kiitollinen – ja vähän myös ärsyyntynyt.
”No, uimamestari, haluatko näyttää minulle, miten se oikeasti kuuluu tehdä?” kysyin ja katsoin Kharonia haastava virne naamallani. ”Ehditkin jo tehdä alkulämmittelyt, joten lopun pitäisi käydä leikiten.”
//Kharon?
